Tietoisuus – Esoteerinen Näkökulma

”Kaikki on Mieltä.”

– Hermeettinen Aksiooma

Tietoisuuden Metafysiikka

Esoteerisessa kosmologiassa tietoisuus sellaisenaan voidaan nähdä koko ilmentyneen universumin alkuperänä ja perustana. Kaikki universumissa ilmenevä on jollakin tavalla tietoista, sillä tietoisuus on Olemisen juuri eikä ole olemassa elotonta ainetta – Jumaluuden tietoisuus läpäisee koko todellisuuden. Tietoisuuden universaalia juurta voidaan kuvata Schellingin esoteerista terminologiaa käyttäen Ur-Grundina – Olemisen Juurena – joka lepää Absoluutin¹ helmassa, säteillen ylimaailmallisilta – ekstra-kosmisilta ja yli-ajallisilta – tasoilta Olemisen tuolla puolen läpi kosmoksen ilmentymisen asteittaisessa sarjassa, jota voidaan metaforisesti kutsua ”Luomisen Säteeksi” tai ”Suureksi Olemassaolon Ketjuksi”.

Tästä luovasta impulssista, joka säteilee valoisilta jumalallisilta alueilta, tulee yhä enemmän supistuva prosessin edetessä ja sen liikkuessa kauemmas alkulähteestä, ja se ilmenee hienovaraisten maailmojen läpi yhä tiheämpiin, materiaalisiin ja diminutiivisimpiin olemassaolon tiloihin ja muotoihin. Kabbalistisin termein sanottuna: Jumalallinen Salamanisku lyö silmänräpäyksessä läpi maailmapuun aina ylimaailmallisesta Ketheristä elämänpuun sefiroiden lävitse Malkuthiin eli fyysiseen maailmaan saakka.

Kuten hermetinen aksiooma julistaa: Ihminen on kuolevainen Jumala ja Jumala on kuolematon Ihminen – niin on ylhäällä kuin on alhaalla. Ihmisessä universaalin tietoisuuden potentiaali tulee itse-tietoiseksi ihmisen nostaessa peilin maailman eteen, ja ihmisen mikrokosminen olemus heijastaa koko makrokosmisesta todellisuudesta löytyviä periaatteita ja arkkityyppejä miniatyyrisessä muodossa. Maailmanpuun juuret laskeutuvat olemisen alimpiin tasoihin ja oksat nousevat aina taivaallisiin maailmoihin saakka, eikä kukaan tiedä minne asti sen juuret ja oksat ulottuvat – tämä on symbolinen metafora ihmisen sielun kyvylle läpäistä tietoisuuden korkeimmat ja alhaisimmat valtaistuimet, sen tehdessä ihmisestä täysin poikkeuksellisen olennon luontokappaleiden joukossa: sillä enkelit ja jumalat asuvat omissa kosmisissa maailmoissaan eivätkä tunne surua tai iloa, huippuja tai syvyyksiä, mutta ihminen kokee itsessään tietoisuuden tilojen kokonaisvaltaisuuden, nousten korkeimmille tietoisuuden vuorenhuipuille ja laskeutuen suurimpiin piilotajuisiin syvyyksiin.²

Tietoisuus ja Herkkyys

Herkkyys ja tietoisuus ovat kaksi sielun täydentävää aspektia ja laatua, jotka ovat samankeskisiä ihmisen korkeammassa olemisessa ja toimivat yhtenä voimana sielussa, mutta ne voidaan myös erottaa eri aspekteiksi inkarnoituneessa ihmisessä; seitsemän sädettä kuvaavat myös tietoisuuden istuimia ja tiloja, niiden ollessa vertauskuvallisesti kuin ”sielun värejä”, jotka heijastavat sielun itsessään puhdasta ja häikäisevää valoa kuin prismaattisen linssin lävitse heijastuva valonsäde.

Tietoisuus on sielun aktiivinen napa ja herkkyys on passiivinen napa; symbolisesti tietoisuus on säteilevä, aktiivinen ja miehinen Aurinko ja herkkyys on passiivinen ja feminiini, heijastava Kuu. Passiivisena kykynä herkkyys vastaanottaa ja rekisteröi vaikutelmia eri tietoisuuden tasoilta ja ihminen saa vaikutelmista inspiraatiota ja reagoi niihin käytännön tietoisella toiminnalla. Tietoisuus ja herkkyys voidaan jakaa kolmeen eri aspektiin ja tasoon – emotionaaliseen tai psyko-somaattiseen, energeettiseen ja trans-persoonalliseen tasoon, jotka edustavat tietoisuuden evoluution hierarkkisia kehitysvaiheita. Emotionaalinen ja energeettinen herkkyys ovat tietoisuuden alempia ilmentymiä, ja ne viittaavat ihmisen henkilökohtaiseen okkulttiseen psyko-fysiologiaan, joka ilmenee hermostona, viitenä aineellisena aistina sekä eetteriruumiina.

Herkkyyden lisääntymistä esoteerisessa kehityksessä voidaan joiltain osin selittää voimakeskusten avautumisen seurauksena, niiden edustaessa tietoisuuden eri valtaistuimia. Herkkyys hengellisille vaikutelmille kasvaa ajan ja harjoituksen myötä ihmisen alkaessa ottaa vaikutelmia myös korkeammilta tietoisuuden tasoilta; herkkyys sielun vaikutelmille kehittyy ihmisen tietoisuudessa täysin verrannollisessa suhteessa persoonallisuuden ja sielun integraation asteeseen. Tietoisuuden ja herkkyyden kehitys myös usein voimistaa alemman minän ja persoonallisuuden energioita väliaikaisesti, näiden noustessa haastamaan oppilaan, ja jotka kehittyvän sielun täytyy työstää voimaksi ja voittaa omakseen.

Herkkyyden kasvaessa ihminen voi myös vastaanottaa vaikutelmia ympäristöstä selkeämmin ja tehokkaammin niin hyvässä kuin pahassa; hän voi aistia toisen ihmisen tai ympäristön energioita, ja jos hän on luonteeltaan myös emotionaalisesti herkkä kuten monet esoteerikot ovat, nämä tuntemukset voivat aiheuttaa syvää tunnekuohua ellei hän osaa harjoittaa oikeaa emotionaalista irrottautumista. Jos myötätunto koetaan emotionaalisesti se johtaa helposti monenlaisiin ongelmiin hengellisessä elämässä, sillä tunneperäinen kiinnittyminen ja takertuminen on yksi eksistentiaalisen kärsimyksen perussyistä.

Emotionaalinen / psyko-somaattinen ja energeettinen herkkyys esiintyvät usein yhdessä. Energeettinen ja emotionaalis-psyykkinen herkkyys voivat lisääntyä myös kundalini-energian vaikutuksesta, sen virratessa elämänvoimana ja läpäistessä ihmisen eri eetterikeskukset; jokaisella eteerisessä selkärangassa sijaitsevalla voimakeskuksella on omat positiiviset ja negatiiviset vaikutuksensa sekä tunneperäiset sidokset, jotka aktivoituvat mielessämme eri tilanteissa, mieltä ympäröivän ajatus-substanssin kiertäessä ja synnyttäessä erilaisia tuntemuksia ja vaikutelmia.³ Esimerkiksi tietoisuuden avautuminen sydänkeskuksessa voi aiheuttaa erittäin positiivisia tuntemuksia kuten syvää iloa ja autuaallisia tietoisuuden tiloja, tai se voi päinvastoin ilmentyä negatiivisesti syvänä ahdistuksena ja maailmantuskana. Sydämen avautuminen voi myös ilmetä tietoisuudessa syvänä saturnaalisena melankoliana – vuorisaarnan autuudenjulistuksissa mainittuna murheena – sillä herkkyyttään kehittänyt ihminen ei välttämättä kykene aina vetämään verhoja itsensä ja ympäröivän maailman välille.

Tietoisuuden Evoluutio

Eri tietoisuuden tasoilla on erilaisia Olemisen istuimia ja nämä ilmenevät ihmisen koostumuksessa monin tavoin. Luonnon kolme alempaa valtakuntaa – mineraali-, kasvi- ja eläinkunta – heijastuvat ihmisessä erilaisina tietoisuuden tiloina, ja kehittyvässä ihmisessä Logoksen ääni tulee itsetietoiseksi ja aktiiviseksi mm. ajatuksessa ja puheessa. Tätä seuraava evoluutiovaihe keskimääräisen ihmiskunnan tasolta ylöspäin – viides valtakunta – on hengellinen ja se voidaan ennen pitkää saavuttaa korkeampien tietoisuuden tasojen avautumisen ja kehittymisen avulla.

Kaikki mikä todella ilmenee, tehdään Logoksen luovan sanan kautta. Omassa aurinkokunnassamme Logoksen järjestävä tietoisuus (”Jumalan mieli”) heijastuu ihmisen mikrokosmoksessa loogisena järkenä (rationaalisena mielenä) sekä korkeampana abstraktina ymmärryksenä ja noeettisena älyllisenä intuitiona (buddhi-manas). Tietoisuus on myös ihmisen kykyä vastaanottaa vaikutelmia planetaarisesta ja kosmisesta ympäristöstä sekä aistia ja reagoida sielun tasoilta saapuviin impulsseihin. Sielullisen tason herkkyys ja tietoisuus ilmenevät käytännössä lujana tahtona ja motivoituneena päämäärätietoisuutena, kognitiivisena selkeytenä (hengellisenä raittiutena), sydänkeskeisenä myötätuntoisena elämänasenteena sekä kasvavana tietoisuutena vaikutelmista, jotka säteilevät universaalista sielusta. Korkeampi tietoisuus ilmenee tietoisena ymmärryksenä planetaarisen elämän energeettisestä verkosta: tämä on valkoisen maagikon valtakunta, jossa tietäjä työskentelee tietoisesti kausaalisilla tasoilla ja harjoittaa tehokasta energian jakelua – ymmärtäen planetaarisen järjestelmän rakenteen ja suuren ekonomian toiminnan periaatteet läpikotaisin.

Sielullinen ja henkinen kehitys laajentaa hitaasti mutta varmasti kognitiivista kapasiteettia planetaariselta tasolta kosmiselle tasolle, lisäten näin mysteerien oppilaan kykyä pitää yhä suurempia kokonaisuuksia tietoisuudessaan samalla kun hän pysyy vakaasti keskittyneenä laajentuneessa ja täysin muotonsa muuttaneessa sielu-identiteetissä. Atma-Buddhi-Manaksen korkeampi triadi – eli Tahto, Rakkaus ja Ymmärrys – edustaa monadisen tietoisuuden periaatteita, ja Vihkimyksen Polun lopullinen päämäärä on vakiinnuttaa sielu-tietoisuus tähän korkeampaan metafyysiseen todellisuuteen ontologisen tason kohoamisen avulla, ja lopulta saavuttaa täydellinen vapautuminen kaikista ehdonvaraisen olemassaolon siteistä – ja poistua Kosmoksesta.

* * * * *

Lyhyt huomio teleologiasta: Ajattoman viisauden opetusten mukaan nykyisen aurinkokunnan tarkoitus ja päämäärä on kehittää jumaluuden toista sädettä – Logoksen tietoisuuden Rakkaus-Viisaus -aspektia.⁴ Aurinko-Logoksen tietoisuuden oppilas kokee lopulta saavuttaessaan korkean kosmisen vihkimyksen, joka laajentaa ego-tietoisuuden trans-persoonallisille, kosmisille ja ekstra -planetaari­sille olemisen tasoille – tämä on monadisen tietoisuuden aktivaatio.⁵ Tästä kosmisen evoluution päämäärästä – Laista, josta ei katoa piirtoakaan – juontavat intuitiivisesti juurensa myös kaikki maailmanhistorian Sankari- ja Pelastaja -myytit, erityisesti maailman perinteissä alati läsnä oleva Kristus-Myytti, jossa Hengellinen Aurinko nousee aina uudestaan ja uudestaan Kosmisen Yön syvimmistä sopukoista, tehden kaiken jälleen uudeksi, jatkaen näin vastustamattomasti tietoisuuden ja sielun evoluutiota – Aikakausien Suurta Työtä.

1 Ain Soph / Ginnun-Ga-Gap / Äärimmäinen Tyhjyys.

2 Mikäli tietoisuutta tutkitaan kosmisena jatkumona ja emanaation ketjuna yli-aistillisilta tasoilta aina materiaalisen todellisuuden tasoille, voidaan tämä kehittää tietoisuustutkimuksen malliksi, jossa mikrotietoisuus (aistiminen, tunteet, hermosto), mesotietoisuus (persoonallinen identiteetti, narratiivinen minä) sekä makrotietoisuus (transpersoonalliset tilat, ryhmäsielu, planetaarinen tietoisuus) muodostavat dynaamisen ja ontologisesti etenevän kokonaisuuden. Esoteerinen perinne tarjoaa tähän mm. symbolisen esityksen erilaisten sielun säteiden järjestelmästä, jotka voidaan tarvittaessa mallintaa ilmentyvinä tietoisuudentiloina.

3 Kundaliniprosessia voidaan puolestaan tutkia esimerkiksi polyvagaalisen teorian valossa, autonomisen hermoston hyper-aktivaationa sekä kehon sisäisen energian kasvaneena tietoisuutena. Esoteerinen perinne tarjoaa tähän symbolisen merkityskartan siinä missä moderni neurotiede kykenee selittämään prosessin fysiologisen ja empiirisen fenomenologian.

4 Esoteerisen perinteen ajatus aurinkokunnan dharmisesta tehtävästä kehittää Rakkaus-Viisauden aspektia voidaan tieteellisesti tulkita halutessaan esimerkiksi kollektiivisen tietoisuuden evoluutiona, kulttuuri-evoluution pitkän kantaman suuntana sekä ihmiskunnan meta-historiallisena ja teleologisena narratiivina.

5 Aurinko-Logoksen vihkimyksellinen kokemus voidaan tulkita laajentuneena tietoisuuden tilana, metakognitiivisena kapasiteettina sekä kykynä käsitellä erittäin suuria kokonaisuuksia ilman identiteetin hajoamista. Tämä voidaan yhdistää moderniin tietoisuus-tutkimuksen esityksiin integraatiokapasiteetista, hyperkoherenssista (aivojen synkronisaatio) sekä meditaatiotiloissa joskus koettavasta ego-kuolemasta ja tietoisuuden transsendenssista.