Saatana – Valheen Isä?

”Salainen veljeskunta palvelee Saatanaa ja karmaa, koska se ei muuhun kykene.”

– Pekka Ervast, Epistola

Eksoteerisesta kristillisyydestä ja evankeliumeista tunnemme Saatanan yhtenä nimenä termin ”valheen isä”. Termi on ymmärretty kristinuskon parissa yhtenä paholaisen epiteeteistä, joka pyrkii saamaan ihmisen valheen ja pahuuden pauloihin täysin mustassa tarkoituksessa – pitääkseen tämän lankeemuksen tilassa ja saadakseen tämän lankeamaan vieläkin pahemmin kaikenlaiseen valheeseen ja vääryyteen. Esoteerisesti asian ymmärtäen tämä on sekä totta että – niinpä niin – valhetta. Sillä esoteerinen traditio, teosofinen oppi ja mystinen kristinusko ovat kautta aikojen opettaneet, että varjo ei ole olemukseltaan pimeä, vaan pimeyden verhoama valo, joka koettelee ihmistä tämän oman sisäisen totuuden nimissä.

Ymmärtääksemme asian todellisen laidan meidän on tutkittava asiaa hieman syvemmin ja ymmärrettävä, että mitään aidosti olemassaolevaa paholaista ei sinänsä ole olemassa, ja Saatanan todelliset tarkoitusperät asiassa ovat täydellisen puhtaan valkoiset; hän ainoastaan peittää todellisen kirkkaan luontonsa tällaiseen mustaan naamioon, koska hänen luonteensa on olla ihmisen koettelija ja haastaja – näennäinen vastustaja – ihmisen henkisen kehityksen tiellä. Kaiken aikaa Saatana todellisesti asiaa ajatellen toivoo, että ihminen ei lankeaisi tämän esittämiin houkutuksiin ja kiusauksiin vaan voittaisi tämän esittämän haasteellisuuden. Saatana toivoo jokaisen todellisen Hengellisen Mestarin tavoin, että oppilas voittaisi tämän ja tulisi tätä hyvin haastavaa Mestaria korkeammaksi – vihityksi Valon Mysteereihin asettumalla Kristuksen alaisuuteen. Tässä mielessä Saatana on kuin muinaisten mysteerikoulujen portinvartija, joka ei päästä ketään sisään ennen kuin tämän oma sisäinen totuus on kirkastunut.

Saatana pyrkii siis ujuttamaan mieleemme erilaisia valheita, jotta voisimme erottelukykyä (viveka) harjoittamalla pyrkiä rehellisyyteen ja vilpittömyyteen. Valhe ei ole tällöin vain epärehellinen teko, vaan sisäisen maailman vääristymä, maya, joka hämärtää älyn ja intuition kirkkauden. Mikäli lankeamme tässä Saatanan esittämässä haasteessa, me ennen pitkää sairastumme ja kuolemme – joudumme siis ”kadotukseen” – ja synnymme uudestaan karmamme mukaan juuri niihin olosuhteisiin, jotka pyrkivät edesauttamaan kehitystämme uudemman kerran. Mitä syvemmälle lankeamme, sitä hankalampaa tulee vastaava kehityksemme olemaan. Pyrkikäämme siis voittamaan Saatana, ei taistelemalla tätä vastaan, vaan voittamalla itsessämme sen, mikä vastaa tämän esittämiin houkutuksiin.

Anekdoottina kerron tähän erään viimeaikaisen tapahtuman: minun tuli olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, mutta päätin tietoisesti myöhästyä, koska halusin viettää hieman pidemmän aikaa yksikseni luonnon helmassa. Mielessäni ajattelin ensin, että valehtelisinko asiasta ja sanoisin vain epärehellisesti, että en huomannut ajan kulumista ja siksi olen myöhässä. Havaitsin olevani ajautumassa valheen pauloihin ja Saatanan kiusaavan minua, ja kuten tiedämme kaikenlainen epärehellisyys ja vilpillisyys vääristää ihmisen älyä siten, ettei tämä pian kykene näkemään asioita niiden oikeassa valossa. Päätin olla asian suhteen rehellinen ja sanoa asiaa kysyttäessä sen juuri niinkuin se on. Tässä pienessä arkisessa hetkessä toteutui mysteerien ikuinen laki: koetus ei ole suuri tai pieni, vaan aina täsmälleen sellainen kuin oppilaan sisäinen tila vaatii.

Mikäli pyrimme kulkemaan henkistä polkua vakavasti ja tulla näennäistä ihmisyyttämme suuremmaksi – sanotaanhan paljon kauniita asioita mm. valkoisista valheista, jotka ovat esitetty hyvässä tarkoituksessa, ja että ne kuuluvat olennaisesti ihmisyyteen – niin pyrkimyksemme tulee olla täydellisen rehellisiä – vähintäänkin itsellemme, ja myös toivon mukaan muille. Itsellemme ehdottoman rehellisiä olemalla harjoitamme itsereflektiota ja tulemme tuntemaan itsemme ja toiset ihmiset entistä paremmin, ja se terävöittää älyämme – saattaahan olla, että saamme jopa uusia kykyjä; muille rehellisiä olemalla olemme vilpittömiä ja hyviä ihmisiä ja edesautamme myös heidän kehitystään paremmiksi olennoiksi ja koko maailma edistyy ylöspäin johtavalla henkisellä tiellä. Tässä toteutuu Kristuksen mystinen laki: totuus vapauttaa, koska totuus on sisäisen olemuksemme kirkastumista.

Mikäli päätämme pysytellä valheellisuudessa, kehityksemme vääristyy emmekä voi nähdä totuutta kuten se on, ja mitä pidemmälle olemme kulkeneet esimerkiksi tiedon tiellä, niin sitä vakavammaksi erehdykseksi pienikin valheellisuus ja vilpillisyys muodostuu. Yksi henkisen tien kulkemisen vakavimmista edellytyksistä on se, ettemme kasvata itseämme ja muita vinoon, sillä se estää koko maailman kehittymistä. Saatanan todellinen luonto ”valheen isän” maskin takana siis on, että tulisimme mahdollisimman hyviksi ihmisiksi – ja lopulta ihmistä suuremmaksi. Sillä kun oppilas voittaa koettelijan, hän ei ainoastaan nouse tämän yläpuolelle, vaan paljastaa, että koettelija oli koko ajan hänen oma sisäinen varjonsa, joka odotti tulevansa valoksi.

Näin Saatanan hahmo, joka eksoteerisessa kristinuskossa on paholainen, paljastuu esoteerisessa ymmärryksessä Kristuksen palvelijaksi, karmalliseksi pedagogiksi ja henkisen tien portinvartijaksi. Valheen isä ei ole valheen alkuperä, vaan valheen paljastaja. Hänen kauttaan oppilas oppii totuuden – ja juuri siksi Saatana on naamioon itsensä peittävä mysteerien vaikea koettelija, jotta valo voisi syntyä ihmisen sisimmässä.