Avataran Syntymä

Esipuhe

Talvipäivänseisauksen aikaan muinaiset ihmiset viettivät Valon juhlaa vuoden pimeimpänä hetkenä, juuri ennen Auringon uudelleensyntymää ja valon määrän lisääntymistä. Tämä hetki ei ollut heille vain astronominen tapahtuma, vaan yhtä lailla myös kosmologinen mysteeri, jossa pimeys saavuttaa huippunsa ja valo syntyy uudelleen. Muinaiset kansat elivät luonnon kierron syklien kanssa sopusoinnussa ja he näkivät aineellisen luonnon numeenien, henkisten todellisuuksien heijastajana. Jokainen vuodenaika, jokainen taivaankappale, jokainen luonnonilmiö oli symbolisella kielellä ladattu täyteen merkitystä, jonka kautta näkymätön maailma puhui näkyvälle. Talvipäivänseisaus oli tämän kielen arkkityyppinen lause: Valo syntyy pimeydestä, henki laskeutuu aineeseen, kosmos hengittää sisään. Tämä hetki oli kosmoksen musta piste, jossa kaikki on vetäytynyt takaisin alkuperustaan, ja tästä pimeyden kohdusta syntyy uusi aurinko – Sol Invictus, Baldr, Horus, Mithras, Kristus jne.

Joulun Yleismaailmallisuus

Talvipäivänseisauksella ja joulun ajalla on ollut aikakausia hyvin tärkeä merkitys eri kansoille:

1. Roomalaiset juhlivat Sol Invictuksen – voittamattoman auringon – juhlaa
2. Skandinaaveilla oli Yule, joka oli Baldrin syntymäjuhla
3. Suomalaisilla joulu, joka oli alun perin kuoleman ja uudelleensyntymän juhla
4. Persialaisten Mithras syntyi kivestä talvipäivänseisauksen aikaan
5. Egyptissä Horus syntyi Isiksen kohdusta keskitalvella
6. Intiassa Krishnan syntymä liittyi pimeyden ja valon jännitteeseen

Kun kristinusko sai valta-aseman, Jeesuksen syntymäpäivä ajoitettiin jouluun. Tämä ei ole pelkkä kulttuurinen päällekkäisyys, vaan primordiaalisen tradition jatkumo: Kaikki suuret traditiot rakentuvat saman arkkityypin päälle, vaikka muodot eroavatkin joskus paljon. Kristinusko ei siis ”varastanut” joulua pakanoilta vaan se täytti arkkityypin merkityksen omalla sisällöllään; olkoonkin, että metafyysinen, kosmologinen ja symbolinen merkitys tämän teologisen ja historiallisen tulkinnan rajoittuneisuudesta hieman kärsikin. Kristuksen syntymä Aurinko-jumalana joulun aikaan on kuitenkin loogista, sillä hän on Voittamaton Aurinko, Logos, Maailmanjärki, Avatara, Baldr, Esus Crios jne. Hän on kosminen periaate, joka ilmenee eri kulttuureissa eri nimillä, mutta aina saman arkkityyppisen olemuksen kantajana – henkisenä Aurinkona.

Avatara tarkoittaa tarkalleen kääntäen “alas laskeutuvaa”. Se on kosminen olento, joka laskeutuu maailmaan – palauttaakseen järjestyksen ja avatakseen tien takaisin alkujuurille. Tämä on universaali teema: Krishna laskeutuu maailmaan dharman palauttamiseksi, Buddha laskeutuu avaamaan vapautuksen tien, Kristus laskeutuu Logoksena, maailmanjärjen ruumiillistumana, ja Baldr palaa Ragnarökin jälkeen tuomaan uudestaan Auringon valon maailmaan apokalyptisten tapahtumien jälkeen. Avatara ei ole vain jumalallinen inkarnaatio, historiallinen hahmo tai metafyysinen ja kosmologinen tapahtuma, vaan myös arkkityyppi, joka esiintyy toistuvasti kosmoksen sykleissä ja ihmisen sisäisessä maailmassa.

Vihkimyksen Rakenne

Korkean vihkimyksen aika sijoittuu eläinradalla Kauriin merkkiin, joka on Jumalten Portti, kosmoksen ja maailmanvuoren huippu (Axis Mundi); kohta, jossa henki laskeutuu aineeseen ja jossa vihitty nousee takaisin henkeen – siksi joulu vietetään tämän astrologisen merkin alaisuudessa. Kauris on portti, jonka kautta Avatara syntyy maailmaan. Se on myös portti, jonka kautta ihminen voi nousta takaisin kohti henkistä alkulähdettä.

Mestarin Syntyminen

Esoteerinen kristinusko opettaa, että Kristus syntyy myös sisäisesti sydämen luolassa. Tähti, joka loistaa yötaivaalla, on sisäisen tietoisuuden syttyminen. Joulun mysteeri ei ole vain kosmologinen vaan myös yksilöllinen sisäinen tapahtuma. Kun ihminen kulkee oman pimeän yönsä läpi, liittyy prosessiin mm. varjojen kohtaaminen, egon kuolema, sisäisen hiljaisuuden synty ja sydämen avautuminen; silloin tähti syttyy ja Mestari syntyy ihmisen sisäisessä kosmoksessa. Tämä on Avataran syntymän vastaavuus yksilön sisäisessä henkisessä maailmassa.

Kulttuurin Uudelleensyntyminen

Avataran syntymä ei tapahdu vain yksilössä, vaan myös kansoissa, kulttuureissa, sivilisaatioissa ja kollektiivisessa tietoisuudessa. Kulttuurin kulkiessa pimeän yönsä läpi yhteisöä leimaa arvokriisi, merkityksen katoaminen, moraalinen relativismi ja henkinen tyhjiö ammottaa avoimenaan yhteisöllisessä elämässä ja kulttuurissa. Tällöin ”Avatara voi syntyä kulttuurin sydämessä”, mitä merkitsee uusi järjestys, uusi etiikka, uusi kosmologia, uusi yhteisöllinen valo ja uusi Mythos, joka heijastelee ikuisia arkkityyppisiä ja henkisiä teemoja; tätä merkitsee kulttuurinen ja yhteisöllinen joulu, joka on samaan aikaan uuden aikakauden alku.

Taulukko 1. Joulun mysteerin symbolinen kartta

Teema	Symboli / Arkkityyppi	Perinne	Merkitys
Valon synty	Sol Invictus	Rooma	Voittamaton aurinko, henkinen valo
Valon synty	Baldr	Skandinavia	Valon jumala syntyy uudestaan
Valon synty	Horus	Egypti	Isiksen poika / kosminen järjestys palautuu
Valon synty	Mithras	Persia	Kivestä syntynyt henkinen valo
Valon synty	Kristus	Kristinusko	Logos, maailmanjärki inkarnoituu
Kosminen portti	Kauris	Astrologia	Vihkimyksen ja laskeutumisen merkki
Kosmoksen musta piste	Talvipäivänseisaus	Kaikki	Pimeyden huippu & uuden valon siemen
Sisäinen syntymä	Sydämen luola	Esoteerinen kristinusko	Kristuksen sisäinen synty
Tähti	Tietoisuuden valo	Mystiikka	Sisäisen mestarin loiste
Axis mundi	Maailmanvuori	Mytologia	Kosmoksen keskipiste
Avatara	Laskeutuva olento	Intia	Kosminen vapahtaja
Logos	Sana	Kristinusko	Järjestys, luominen
Kosminen lapsi	Vastasyntynyt lapsi	Kaikki	Uuden aikakauden alku
Yhteisöllinen synty	Kulttuurin joulu	Sivilisaatiot	Uusi moraalinen ja henkinen järjestys