Esipuhe
Kansallismielisyydelle on annettu yleisessä keskustelussa joitakin määreitä, joista osa viittaa oman kansan kulttuurin, hengellisyyden ja kielen arvostamiseen, kun taas osa kansallismielisyydestä menee enemmän tai vähemmän radikaalimpaan suuntaan. Jälkimmäiselle on annettu myös nimitys kansalliskiihkoilu, ja se viittaa näkemykseen, jonka mukaan oma kansa ja kulttuuri ovat ylivertaisia toisiin kansoihin ja kulttuureihin nähden.1
Nykypäivänä on puhetta myös kansallis-radikalismista tai etno-nationalismista, jossa oman kansan geneettistä ja etnistä perimää pyritään säilyttämään sekoittumiselta muihin kansoihin ja etnisyyksiin. Jälkimmäisellä kansallismielisyydellä on selvästikin sulkeva luonne, siinä missä hieman vähemmän radikaalit kansallismielisyyden muodot pitävät kulttuuria, kieltä ja uskontoa tai hengellisyyttä ensiarvoisina; on kuitenkin kysymisen arvoista, voidaanko näitä tekijöitä erottaa toisistaan ja missä määrin, kun on nähtävissä ettei suurella osalla maahanmuuttajia ole minkäänlaista halua tai kykyä oppia kulttuuriamme ja kieltämme tai integroitua yhteiskuntaamme.
Kaikkea kansallismielisyyttä yhdistää monikulttuurisuuden ainakin jonkinasteinen vastustaminen, koska se nähdään tuhoisana ja hajaannuttavana voimana yllämainittujen tekijöiden valossa. Kansallismielisyys pyrkii yhtenäiseen kansaan ja kulttuuriin mitä moninaisimmilla tavoilla, joista keskeiset ovatkin tässä jo mainittu. Kansallismielisyyden käsitettä ei voi kuitenkaan dogmaattisesti brändätä tai omia mikään taho kuten näyttäisi olevan taipumusta joissakin piireissä.
Kansallismielisyys ja Rasismi
Kansallismielisyydellä on nykypäivänä yleisessä keskustelussa rasismin leima joko syystä tai syyttä. Nykypäivänä rasistin leiman saa hyvin helposti mikäli omaa kansallismielisiä näkemyksiä, mutta nuo syytökset ja leimat voi jättää täysin omaan arvoonsa, ja koko rasismilla argumentointi alkaa olla usein jo vanhentunutta ja aikansa elänyttä. Kansallismielisen ihmisen ei tulisi pelätä tätä leimaa, joka on usein annettu väärin perustein, mutta termiä ei tule myöskään lähtökohtaisesti hyväksyä! Kansallismielisestä näkökulmasta oman kansan itsesäilytystahdon, etnisen perimän vaaliminen, sekä kulttuurin, kielen ja hengellisyyden säilyttämispyrkimys ei ole rasismia, etenkään mikäli pysytään rasismin klassisessa merkityksessä rotuvihana; siis toisten etnisyyksien ja rotujen vihaamisena, syrjimisenä tai alistamispyrkimyksenä.
Kansallismielinen ihminen ei useinkaan vihaa muita rotuja tai kansoja, tai pidä itseään ja oman kansansa jäseniä lähtökohtaisesti parempina tai ylivertaisina muihin nähden. Ei ole myöskään rasismin osoitus pyrkiä säilyttämään oman kansansa elinpiiriä ja kulttuuria maahanmuuttajien massoilta ja laajamittaiselta sekoittumiselta muihin kansoihin ja kulttuureihin; pienimuotoista sekoittumistahan on tapahtunut kautta aikain eikä puhtaita kansoja tai rotuja ole ollut olemassa enää pitkään aikaan. Pejoratiivisesti nimetty valkoinen ylivaltahan tarkoittaa kuitenkin käytännössä vain sitä, että valtaväestöllä tulisi olla määrävä rooli omissa maissaan, ja niin kauan kuin se ei tarkoita yksittäisten vähemmistöjen edustajien syrjintää tai halveksumista, ei asiassa ole mitään pahantahtoista tai väärää.
Väestönvaihto – äärioikeistolainen salaliittoteoria?
On selvää todellisuutta jokaiselle kenellä on silmät nähdä, että väestörakenteemme on suuressa muutoksessa ja suomalaisia uhkaa tulevaisuudessa suoranainen sukupuutto ellei tilanne muutu pian. Ratkaisuksi väestömme ikääntymiseen on monien tahojen toimesta esitetty työperäistä maahanmuuttoa laajassa mittakaavassa – on puhuttu jopa miljoonista maahanmuuttajista korvaamaan ikääntyvä väestömme. On selvää, että tällainen kulturaalinen ja väestöllinen eroosio muuttaa maatamme lukemattomilla tavoilla eikä välttämättä parempaan suuntaan, ja perinteistä suomalaista kulttuuria uhkaa suoranainen katoaminen lähitulevaisuudessa mikäli trendi jatkuu. Samaan aikaan oman kansamme keskuudessa vallitsee massatyöttömyys ja suoranainen kurjistuminen; kansallismielisestä näkökulmasta nämä ovat täysin sietämättömiä asioita, ja tämän vuoksi tulisikin tehdä ensisijaisesti mittavia toimia omien kansalaisten työllistymiseksi ja esimerkiksi uudelleenkouluttautumiseksi. Myös suomalaisten lapsiperheiden suosiminen ja suomalaisten lisääntymisen kannataminen olisivat kansallismielisestä näkökulmasta ensiarvoisen tärkeitä toimia. Asian liepeillä on toki aidosti erinäisiä salaliittoteorioitakin, mutta sellaisenaan kyse ei ole millään tavalla salaliittoteoriasta, vaan se on suoraa seurausta järjestelmällisesti harjoitetusta politiikasta, jossa oman kansan etu on laitettu toiselle sijalle muualta tulleiden eduksi.
Tässä yhteydessä nk. antisemitismi onkin kokonaan oma lukunsa, ja myös tämän leiman saa nykypäivänä mediaan vaikutuksesta hyvin helposti jokainen, joka kritisoi juutalaisia tai sionismia. Myöskään tätä leimaa ei tulisi kansallismielisten pelätä, sillä jokaiselle asioita tarkemmin seuranneelle ja muualtakin kuin valtamedioista tietoa hankkineelle henkilölle on selvää, että mm. juutalaiset ja sionismi ovat väestönvaihtokysymyksessä keskeisessä roolissa laajamittaisen monikulttuurisuuslobbauksen kautta. Historiallisesti juutalaiset ovat olleet usein etnisesti ja kulttuurisesti yhtenäisissä maissa syrjityssä ja halveksitussa roolissa useastakin syystä, kun taas monikulttuurisemmissa ja moniarvoisemmissa maissa he ovat saaneet olla enemmän rauhassa; tämä lienee myös nykyisen aggressiivisen monikulttuurisuuslobbauksen taustalla, jos kohta lisääntyvä islamisaatio vaikuttaisi lyövän juutalaisia kasvoille monellakin tavalla.2 Juutalaisilla on kuitenkin myös historiallisesti ollut taipumusta sisäänpäinkääntyneisyteen ja eristäytymiseen valtaväestöstä aina siihen pisteeseen saakka, että he ovat nähneet itsensä ylivertaisina valtaväestöön nähden ja ovat laajamittaisesti suosineet toisiaan muiden kustannuksella. Tämä kaikki on ruokkinut historiallisesti antisemitismiä l. juutalaisvihaa, koska heidät on nähty vihamielisenä joukkona valtaväestön silmissä niin kuluttuurillisesti, etnisesti, ekonomisesti kuin henkisestikin; esimerkiksi niin moderni kapitalismi kuin kommunismikin ovat juutalaisesta kynästä lähtöisin.
Kansallismielinen Kulttuuri
Nykyisissä kansallismielisissä piireissä näkyy monenlaista ilmiötä, jotka eivät mielestäni kuulu suomalaiseen kansallismielisyyteen oikein millään tavalla. Nämä ilmiöt ovat monellakin tavalla suoraa tuontitavaraa ja enemmän modernin maailman hajaannuksen ajan ilmiöitä kuin varsinaisesti suomalaiseen kulttuuriin ja hengellisyyteen kuuluvia asioita. Ilmiö näkyy etenkin musiikin, taiteen ja muun kulttuurin alueella.
Vaikka olenkin korkeakulttuurin ystävä, en halua hypätä suoraan kulttuuri-elitismin syvään päätyyn, mutta henkilökohtaisesti olen hyvin kriittinen monia näitä ilmiöitä kohtaan. Siinä missä kansallismielisen kulttuurin edustajan tulisi mielellään olla myös esteettisesti suomalainen, näkyy kansallismielisissä piireissä monenlaisia modernin maailman ilmiöitä aina tatuointi- ja lävistyskulttuurista kaikenlaiseen muuhun rahvaanomaiseen touhuiluun ja öyhötykseen, vaikka kansallismielisissä piireissä tykätäänkin puhua suotuisaan sävyyn modernin maailman vastustamisesta.
En esitä, että kansallismielisen henkilön tulisi elävöittää jotain muinaista tuohivirsukulttuuria tai pukeutua kansallispukuun, mutta esteettinen ulottuvuus on joka tapauksessa mielestäni hyvin oleellinen tekijä myös kansallismielisen henkilön maailmankuvassa. Mielelläni näkisin itse, että jokainen kansallismieliseksi itseään kutsuva ihminen esimerkiksi pukeutuisi tyylikkäästi ja käyttäytyisi arvokkaasti henkilökohtaisessa elämässään.
Näkisin myös mielelläni, että jokainen kansallismieliseksi itsensä mieltävä kieltäytyisi amerikkalaisesta massaviihteestä ja kertakäyttökulttuurista mahdollisimman täydellisesti. Myös pornografian ylenmääräinen kuluttaminen tulisi olla jokaiselle kansallismieliselle suoranainen anateema, ja sen sijaan kansallismielisten tulisi pyrkiä rakentamaan terveitä ja kestäviä parisuhteita sekä ydinperheitä.
Kansallismielinen Hengellisyys
Kansallismieliselle hengellisyydelle voidaan antaa jotain yleisiä kuvauksia ja piirteitä, mitkä sitä leimaavat. Yksi tällainen tekijä on suomalaisille ominainen luontorakkaus – puhutaanhan metsästä suomalaisen kirkkona – ja luonnonläheisyys. Tämä luontorakkaus tai luonnonläheisyys ei ole kuitenkaan mitään alkukantaista primitivismiä vaan pyrkimystä elää harmoniassa luonnon ja sen syklien kanssa. Myös eläinrakkaus on suomalais-kansalliselle hengellisyydelle ominaista.
Kansallismielisissä piireissä on nähtävästi käyty paljonkin keskustelua siitä, mitä on kansallismielinen hengellisyys; osa kansallismielisistä näkee kristinuskon olevan pelkkää tuontitavaraa ja ratkaisuksi on esitetty paluuta suomalais-kansalliseen pakanuuteen. Toiset puolestaan näkevät kristinuskon olevan nimenomaan suomalaisen kansallismielisyyden olennainen osa ja pakanuus ainoastaan kansamme myyttistä menneisyyttä.
Itse ”kristo-pakanana” näkisin, että nämä kaksi näkemystä tulisi yhteensovittaa ja syntetisoida. Väinämöinen ja Kristus eivät ole vihollisia keskenään! Me kaikki olemme historiallisten tapahtumien ja kosmisten syklien yhteisvaikutuksesta menettäneet kosketuksen muinaiseen pakanalliseen mentaliteettiin, joka ilmeni täydellisen erilaisessa maailmassa kuin omamme tai tulevaisuuden maailma. Tuskinpa meillä on mahdollisuutta nykypäivänä tai tulevaisuudessa palata mihinkään muinais-suomalaiseen tai kalevalaiseen kulttuuriin suuressa mittakaavassa, mutta olennainen tästä kansamme muinaisesta juonteesta voitaisiin ja tulisikin säilyttää sekä tuoda kulttuuriin uudessa muodossaan, kun samalla ottaisimme olennaisen ja hyödyllisen kristillisyydestä emmekä heittäisi lasta pesuveden kanssa menemään. Mitään vastakkaisasettelua kristinuskon ja (uus-)pakanuuden välillä en itse haluaisi nähdä tapahtuvan vaan synteesin näistä kahdesta suomalaiseen hengellisyyteen kuuluvista asioista. Monella tapaahan suomalaiset kristityt ovatkin usein käytännössä tällaisia kristo-pakanoita sitä tajuamattaan.
Kansallismielinen Esoteria
Yritän tiivistää kansallismielisen esoterian mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi: kyse on ensisijaisesti kansamme ja kulttuurimme ohjaavien henkisten voimien kanssa tapahtuvasta yhteistyöstä. Pekka Ervast on esittänyt, että Väinämöinen oli muinoin meidän kaltaisemme ihminen, joka kohosi henkisessä maailmassa niin korkeaan asemaan, että tästä tuli Suomen ”kansallishaltia”; termi on hieman ontuva, mutta se tarkoittaa käytännössä sitä, että Väinämöinen toimii edelleen Suomen kansan parissa inspiroiden ja johdattaen tätä kohtaloissaan henkisistä maailmoista käsin.
Ervast on myös esittänyt, että ”Väinämöinen tahtoo palvella Kristusta”, joka on koko maapallon aurassa vaikuttava henkinen voima (ja kuuluu täten kaikille maailman kansoille). Kansallismielinen esoteria on näin ollen yhteydessä ainakin näihin kahteen henkiseen voimaan, arkkityyppiin tai olentoon3 ja pitää niitä todellisina kehitysvoimina Suomen kansan, kulttuurin ja hengellisyyden parissa.4
Tämän lisäksi ja ohella kansallismieliselle esoterialle on usein ominaista jonkinlainen luontomystiikka ja (varsin huonosti nimetty) ”luonnonusko”.5 Kyse ei ole primitiivisestä taikauskosta, vaikka tällaiselle maailmankuvalle voidaankin antaa rajoitetussa mielessä animismin käsite.6 Todellisuudessa kaikki on luontoa, jopa esimerkiksi modernin maailman teolliset kompleksit ovat tällaisessa mielenasetelmassa aivan yhtä luonnollisia asioita kuin vaikkapa puu tai järvi, vaikka ne ovatkin ihmistekoisia ja vailla samanlaista symboliikkaa kuin luontoäidin muodostelemat rakennelmat.
1 Itselleni tällainen kansalliskiihko on täysin vierasta, sillä en osaa nähdä suomalaisia mitenkään ylivertaisina tai parempina kuin maailman muut kansat, vaikka ”suosinkin suomalaista”. Suomalaiset ovat yksinkertaisesti omintakeisia ja varsin erikoislaatuinen kansa, mutta myös muilla maailman kansoilla on omat ominaispiirteensä joita tulisi vaalia.
2 Jokaiselle asian tuntevalle on tuttua, että sionistit ovat aggressiivisia monikulttuurisuuden lobbaajia Eurooppaan, siinä missä Israel halutaan pitää jyrkästi etno-nationalistisena juutalaisvaltiona. Israel ei ole juuri maahanmuuttajia ottanut vastaan siinä missä Eurooppaan kohdistuu valtava paine ottaa vastaan massiiviset pakolaisvirrat. On myös nähtävissä nykyisen Lähi-Idän konfliktin seurauksena, että Euroopan maissa esiintyy hyvin radikaaleja konflikteja joko Israelin tai Palestiinan puolesta, vaikka tällaisilla asioilla ei tulisi olla mitään jalansijaa Euroopassa.
3 Ks. sivustoilta löytyvä teksti ’Väinämöisen Koulu?’
4 Taivaanmaljassa on tämän lisäksi mukana myös Odin yhtenä pohjoismaisen, germaanisen ja eurooppalaisen kulttuurin ja hengellisyyden keskushahmona, ja sen vuoksi mm. riimut ovat mukana osana Taivaanmaljan esoteriaa.
5 Muinaiset ihmiset näkivät luonnon eri tavoin kuin moderni ihminen tai uuspakanat asian yleensä käsittävät. Muinaisille ihmisille luonto oli numeenien ja henkisten voimien tapahtumakenttä, jossa ihmisellä oli olennainen merkityksensä osana tätä maailmojen kudosta. Muinaiselle ihmiselle kaikki luonnossa esiintyvä oli symbolia, jolla oli vertauskuvallinen merkityksensä metafyysisen todellisuuden heijastumana.
6 Animismi merkitsee sitä, että kaikilla asioilla on myös sielullinen ulottuvuutensa.
Sanan Mahti 
Jätä kommentti