Lähes 30 vuotta kestäneellä pitkällä urallaan Saksan Darkwood on tarjoillut kamppailevilla eurooppalaisille musiikkia, joka kaikuu romanttisen nationalismin, sodan ja myyttisen kuvaston rytmejä ja teemoja. Aloitettuaan vuonna 1997 ja jatkaen edelleen tiellään, on sen kehittynyt minimalistisesta ja yksinkertaisesta rummutuksesta ja drooni -musiikista täysveriseksi Neo Folk -yhtyeeksi ajoittaisilla martial industrial -äänillä lauluissaan.
Tehdessäni tätä esseetä etsin Iinternetin jokaisen nurkkauksen, mutta (valitettavasti) informaatiota yhtyeestä ja sen jäsenistä on erittäin hankala löytää – ainakin englanniksi. Joillekin henkilöille tässä artikkelissa käsitellyt asiat voivat kuulostaa hieman liian poliittisilta, koska puhumme musiikista; mutta, kuinka välttää kysymystä Darkwoodin käyttämien teemojen ollessa niin selkeitä? Ellei kyse ole ainoastaan romanttisesta ja nostalgisesta kaipuusta kadonneeseen Germaniaan, tai kuvauksia sodan töistä, niin ainoa asia minkä heidän musiikistaan ja sanoituksistaan voi päätellä – en ymmärrä saksaa, mutta yhtyeellä on myös paljon englanninkielisiä sanoituksia – on se, että yhtye kannattaa radikaali-nationalismia hyvin romanttisessa kuosissa. Olen yrittänyt etsiä heidän haastattelujaan löytääkseni lisää asiasta, mutta informaation määrä on hyvin vähäinen eikä ole paljon löydettävissä. Näin ollen päädyin päättelemään yhtyeen ideologisen ja maailmankatsomuksellisen näkökulman itse levyistä ja sanoituksista.
Mitä tulee Darkwoodin suosimaan kuvastoon, on ainakin kahdella albumilla kansikuva lapsesta, ehkäpä muistuttaen meitä keiden puolesta nationalistit taistelevat. Muutoin albumien kannet ovat täynnä saksalaista ja eurooppalaista kuvastoa, ja myös teemoja toisesta maailmansodasta on esillä aikaisemmilla levyillä. 2010-2020 -luvuilla tehdyillä myöhemmillä albumeillaan he ovat käyttäneet myyttisiä ja taiteellisia teemoja, jotka edelleen kuitenkin heijastelevat germaanista sielua. Musiikillisesti Darkwood käyttää paljon sotarumpuja, yksinkertaisia bassokuvioita, puheita sodan teemoista, akustista kitaraa sekä viulua ajoittaisten droonien kanssa. Monesti kappaleet omaavat ainoastaan yhden yksinkertaisen teeman, joka kestää alusta loppuun saakka, muistuttaen minua Burzumin tavasta kehittää yhtä teemaa ja rakentaa sen päälle. Darkwoodin lauluissa on hyvin tavanomaista, että yksi hyvin yksinkertainen teema kestää koko kappaleen ajan ja yhtye tekee sen päälle matkoja erilaisiin melodisiin rakenteisiin, jonka jälkeen pääteema pala laululla tai puheen kanssa, minkä jälkeen erilaisten instrumenttien antaen oman osuutensa päämelodiaan. Tämä ei ole lainkaan epätavallista Neo Folkissa yleensä ottaen; itse asiassa, suurin osa Neo Folkista on musiikillisesti hyvin yksinkertaista ja jopa minimalistista.
Vuosina 2008 ja 2009 tehdyt albumit edustavat minulle henkilökohtaisesti parasta mitä Darkwood on tehnyt heidän pitkällä urallaan. Kaikkea heidän tekemäänsä ei voi pitää suurena ja mahtavana, mutta Notwendfeuer ja Ins Dunkle Land ovat omassa genressään mestariteoksia, missä yllämainitut kappalerakenteet ja teemat yhtyvät miehen ja naisen hyvin kauniseen, romanttiseen, ja lempeään laulamiseen, ja myös viulun käyttö on hyvin selkeää ja hyvin jäsenneltyä ja sovitettua. Viimeisin leyvtys, Twilight Garden, ei jää kauas näistä kahdesta teoksesta. Darkwood on varmastikin parhaimmillaan tehdessään lauluja, missä kaunis ja yksinkertainen melodia nivoutuu yhteen molempien sukupuolten lauluilla ja ehkäpä viululla. En henkilökohtaisesti ymmärrä saksaa, mutta sanotukset englanninkielisillä albumeilla ovat usein hyvin persoonallisia ja ne käsittelevät fantastisia ja unenomaisia teemoja.
Albumeillaan kuten Flammende Welt sanoitukset ja teemat ovat hyvin eeppisiä ja kuten levyn nimi kertoo, ne käsittelevät liekeissä olevaa maailmaa. Jokapäiväinen kuvasto lapsesta leikkimässä pellolla nivoutuu vieretysten eeppisten sodan ja tragedian teemojen kanssa, ja kaikki tämä sekoittuu myyttiisiin teemoihin riimutietoudesta ja sodan sekä väkivallan traagisiin kuvauksiin. Henryk – kenen uskon olevan sanoittaja – pystyy kehittämään eeppisen kuvauksen elämästä ja kuolemasta helposti yksinkertaisesta teemasta, kuten esimerkiksi kappaleessa Forgotten Bauty, missä hän käyttää ruusunnupun kuvaaa kehittääkseen teeman, joka on paljon enemmän kuin yksinkertainen kuvaus kukasta. Tämä on epäilemättä suuren taiteilijan kyky ja lahja.
Yhtye on eksynyt myös alkemian tematiikkan yhdellä levytyksistään. Tämä tekee siitä hyvin eriaisen kuuntelemisen heidän muiden levytystensä valossa. Mutta kuten muistamme, Julius Evola myös kirjoitti kokonaisen kirjan Hermeettisestä Perinteestä rinta rinnan yli-fasistisen mystiikkansa kera. Joten onko Darkwood Evolan jalanjäljillä tässä mielessä, yhdistäen nationalistisen tunteen eurooppalaisen traditionalismin esoteeriseen puoleen? Ehkäpä näin on; emme koskaan voi tietää, mitä suuren maagikko-taiteilijan yksityiset ja henkilökohtaiset harrastukset voivat olla, sillä heidän polkunsa eivät ole tirkisteltävissä.
Aikaisemmilla vuonna 2008-2009 tehdyillä leyvtyksillään Darkwoodilla on todelakin vaikuttanut olevan niche kaikkea II maailmansotaan ja saksalaisuuteen liittyvää kohtaan, heidän kutsuessa kuuntelijansa sodan teemoihin hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta, missä totaalisen sodan jokapäiväinen kuvasto yhtyy taistelukentällä olevan sotilaan tunteisiin ja ajatuksiin. Tämä tekee Darkwoodista sopivaa kuunneltavaa kaikensorttisille kansallismielisille. Darkwoodin hyvin herkät ja tunteelliset ilmaisukset saattavat tehdä heistä ”inhimillisen, liian inhimillisen” joidenkin karkeampien ihmisten parissa, mutta kuten tiedämme, monella ”skenessä” on pehmeä kohta niille teemoille, joita yhtye lauluissaan nostattaa.
Aikaisemmin Darkwood on vaikuttanut olevan hyvin selkeä juhliessaan saksalaista kansallismielisyyttä eikä siinä ole mitään hävettävää. Myöhemmillä levytyksillään he vaikuttavat jättäneen politiikan ja sodan ja ovat kehittyneet enemmän käsittelemään mystisiä ja myyttisiä teemoja, mutta joka tapauksessa germaaninen myyttinen kuvasto on edelleen hyvin läsnä. Minulla ei ole henkilökohtaisesti tietoa onko yhtye selkeän poliittinen ja osallistuvatko he johonkin aktivismiin, mutta heidän sympatiansa kolmatta positiota kohtaaan vaikuttaa olevan osa ehidän seuruettaan, sillä he ovat myös esiintyneet kokoelma-albumilla, joka on tehty viime vuosisadan Romanian Rautakaartin traagisen johtajan Corneliu Codreanun kunniaksi ja muistoksi.
Joten, miten ymmärtää Darkwooodia? Onko kyseessä poliittinen vai a-poliittinen yhtye? Kysymys jää avoimeksi sillä he eivät ole itse sanoneet paljoakaan asiasta; kuitenkin julkaisut, albumit ja kokoelmat joihin he ovat osallistuneet puhuvat myös puolestaan, antaen vinkin kohti eurooppalaista kansallismielisyyttä. Kuitenkin, vaikka teemat ovat selkeästi esillä, olisi virhe pitää Darkwoodin musiikkia poliittisena propagandana. Hyvin suuri osa heidän 30-vuotista uraansa Neo Folkin ja ajoittaisen Martial Industrialin pariin tekevät heistä ennen kaikkea mystisen ja myyttisen projektin germaanisiin hengellisiin teemoihin ja eurooppalaisen sielun romantiikkaan.
Sanan Mahti 
Jätä kommentti