Ylöspäisen ja Alaspäisen Tien Käsitteistä Nykyaikaisessa Esoteerisessa Ajattelussa

Modernin ajan esoteerisessa ajattelussa esiintyy käsite ylöspäisestä tiestä ja alaspäisestä tiestä, jotka ovat toisistaan eroavia kehitysteitä, ja joilla on erilaiset päämäärät ihmiskunnan ja planeettamme suhteen. Aikaisemman okkultismin kontekstissa nämä termit selvästikin viittaavat hieman yksioikoisemmin valkoiseen ja mustaan magiaan, tai oikean käden tiehen ja vasemman käden tiehen,¹ joten tämä uudenlainen käsitejärjestelmä on tästä lähinnä pidemmälle viety sovellutus. Perennialismissa on puolestaan puhuttu aidosta vihkimystiestä ja nk. vasta-vihkimyksestä tai käänteisvihkimyksestä, jonka René Guénon on jäljittänyt nk. primordiaalisen tradition korruptioon kaukaisessa esi-historiassa.²

Nykyaikaisessa suomalaisessa esoteriassa ylöspäisen ja alaspäisen tien konseptia käyttää Azazelin Tähden Veljeskunta erottamaan kaksi erilaista kehitystietä, joita erottaa erilainen suhtautuminen etenkin rakkauteen ja mm. väkivallan sekä sodan hyväksymiseen. AT pyrkii etenkin punaisella polulla transendoimaan soturi-impulssin ”lyömällä miekan omaan sydämeen” Ykseyden näkemyksen saavuttamiseksi ja dualismin voittamiseksi, ja keskittymään erityisesti omien vikojensa korjaamiseen ja soturin arkkityypin hengellistämiseen eettisten hyveiden kehittämisen ja muiden – itseään suurempien kokonaisuuksien – puolesta uhrautumisen käsitteen soveltamisen kautta. Toki sotilaankaan työ ja militarismin hyväksyminen ei ole veljeskunnassa kiellettyä kunhan pyrkimys on väkivallattomuuteen ja esimerkiksi viisaaseen diplomatiaan. Ymmärtääkseni veljeskunnan perustaja Nefastos sai aikanaan idean tähän terminologiaan lukiessaan Dhammapadaa, jossa on loppupuolella luku nimeltään alaspäinen tie.³

Yksinkertaisesti voidaan esittää, että ylöspäinen tie eroaa alaspäisestä tiestä sen suhteen, kuinka ihminen suhtautuu periaatteellisiin eettisiin ja moraalisiin hyveisiin, ja mikä hänen pääasiallinen intentionsa on tiedon, viisauden ja voiman pyrkimyksessään. Blavatsky mm. esittää, että niin musta kuin valkoinenkin magia käyttää samoja voimia, jolloin erottava tekijä mustan ja valkoisen magian välillä on yksiselitteisesti intentio. Voidaan siis käytännön kannalta sanoa, että mikäli ihminen haluaa kulkea ylöspäistä tietä kohti korkeampaa hengellistä tilaa, ja tulla samalla koko luomakunnan hyväntekijäksi tällä matkallaan, niin ihmisen tulisi kehittää itsessään rehellisyyttä, rakkautta ja myötätuntoa, lempeyttä, mutta samalla myös järkähtämätöntä tahtoa totuuteen ja viisauteen. Ylösjohtavalla polulla ihminen myöskin usein pyrkii jollain tapaa yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa yhteisessä kasvun pyrkimyksessä, sillä itsekseen ihminen kehittyy helposti poikkeuksia lukuunottamatta hitaammin tai jopa vinoon, sillä hänellä ei ole muita korjaamassa omia puutteitaan ja vikojaan. Ylöspäisen tien initiaatti pyrkii tekemään itsestään aktiivisesti hyväntahtoisen voiman yhteistyössä Luonnon kanssa, ja hän pyrkii seuraamaan jumalallista kehityssuunnitelmaa sen alkuperäisessä suunnitelmallisessa järjestyksessä henkisten hyveiden kehittämisen kautta.

Alaspäin johtavan tien henkilö toimii aina lopulta yksin, vaikka ”jopa demonit tekevät yhteistyötä” näennäisesti tehokkaastikin; alas johtavalla tiellä ihminen ei kehitä veljeyden henkeä, eikä hänelle rakkaudella ole juuri muuta merkitystä kuin se kuinka sen ilmennyksiä on mahdollista manipuloida muiden vahingoittamiseksi aktiivisesti. Alas johtavalla tiellä ihminen tekee itsestään kovan, julman, kylmän ja väkivaltaisen; voimme hyvin ajatella nykyaikaisen psykologisen ymmärryksen valossa nk. pimeää triadia, jota symboloidaan muinaisen symbolin tavoin alaspäin osoittavalla kolmiolla, ja jonka piirteitä on mm. narsismi, psykopatia, sosiopatia, macchiavellismi, egoismi – ja muut sellaiset tekijät, jotka tekevät ihmisestä muita olentoja aktiivisesti vahingoittavan olennon.⁴

Luulisin jokaisen ymmärtävän asian tämän esimerkin kautta, ja kuinka alas johtavalla tiellä lopulta ”kaikki on sallittua”. Alas johtavan tien valinnut henkilö on luultavasti yli-kausaalisista syistä tällaisella nurjalla kehityspolulla, joka johtaa sielun tuhoon ja palaamisen polulle kehittämään myöhemmässä maailmankaikkeudessa ylöspäin johtavan tien hyveet. Hän on kulkenut sellaista sielullista polkua, joka ei ole saattanut häntä kasvattamaan ja kehittämään aidon henkisyyden voimia, vaan hänen impulssinsa on ollut alunperin eräänlainen kosmisen pahuuden mysteeri, mikä liittyy jumalalliseen kehityssuunnitelmaan.⁵ Alaspäin johtavan polun lopullisesti valinnut – sillä hyvin moni katuu jossain vaiheessa ja palaa takaisin, kun on vielä mahdollista – on olemassaolon harvinainen ilmennys ja sellaisenaan hyvin harvinainen olento, ja tällaisia langenneita onkin kutsuttu ”Jumalan tiedostomattomiksi instrumenteiksi”; sillä ”mitä enemmän hän rienaa, sitä enemmän hän palvoo”.

Siinä missä ylöspäisen tien initiaatti tiellään saa yhteyden tietoisesti korkeampaan kolminaisuuteen,⁶ tulee tämän ylöskohottamaksi, tullen häntä ja muuta ihmiskuntaa korkeampien ja edistyneempien maailmojen johdattamaksi ja inspiroimaksi, alaspäisellä tiellä tuota korkeamman kolminaisuuden voimaa ei aktivoida tietoisesti ja tulla sen nostattamaksi, vaan sen mahdollinen voima pyritään vetämään tietoisesti alemman kolminaisuuden palvelukseen mm. anti-moraalin soveltamisen kautta.⁷ Tällä tavoin pimeän polun kokelas on alusta asti tietämättään sidottu voimiin, joita hän ei millään tavalla hallitse, ja koko hänen mahdollisesti kehittyvä demoninen voimansa on vain näennäisvaltaa sellaisten enkeli- ja henkivaltojen alaisuudessa, jotka ovat viime kädessä vain näennäisesti pahoja, mutta jotka ilmentävät niin syvää aineen pyhää voimaa, että niitä on mahdotonta valjastaa kehittävästi ennen korkeamman kolminaisuuden aktivoimista ja vihkimystä;⁸ lopulta hän ei kestä enää noiden voimien vaikutusta ja tulee katkeraan loppuun asti kulkiessaan revityksi kappaleiksi tuhossa, jota voidaan verrata vain pienimuotoisen mustan aukon syntymiseen.⁹

Sillä hän, joka haluaa tehdä itsestään vain kovan, julman ja kylmän, antautuu aineen palvelukseen, ja tämä on itse absoluuttiin sisältyvä pahuuden mysteeri, jonka olento voi katkeruudessaan ja hyvin kovien kokemusten kautta mahdollisesti valita, ja tuo lopullinen valinta niin ylöspäisellä tiellä kuiin alasjohtavallakin tiellä tehdään aina ”järjettömästi”.¹⁰ Tällaisen traagisen valinnan tehdessään ihminen on valmis uhraamaan kaiken itselleen rakkaan, vaikka ei mahdollisesti olekaan tietoinen siitä vaan luulee ehkä kulkevansa kohti julmalla tavalla ylevää kohtaloa, vaikka se johtaakin lopulta täydelliseen sielulliseen ja henkiseen umpikujaan; Dostojevski muistuttaa meitä Karamazovin Veljeksissä myös siitä, että ”onhan helvetissäkin niitä, jotka ovat pysyneet ylpeinä ja julmina, vaikka ovat nähneet peruuttamattoman kohtalon”. Voimme jokainen muistaa tässä yhteydessä myös sen, että ”me olemme jokainen syyllisiä” – me olemme myös tämänkaltaisen traagisen ex-ihmisen kohtaloon selittämättömin sitein yhteydessä, vaikka vihoviimeinen syyllinen on tietenkin absoluuttinen Jumaluus,¹¹ jonka mahdollisuuksien ilmennysmuotoihin myös tällainen katkera kohtalo kuuluu.¹²

Koko modernin kulttuurimme merkkiteosten kuten Taru Sormusten Herrasta ja Star Wars käsitteet hyvän ja pahan taistelusta – Voiman kahdesta puolesta – ovat ikivanhat, suorastaan muinaiset, ja ne kertovat siitä kuinka nämä ikiaikaiset myytit hyvistä ja pahoista voimista, valkoisista velhoista ja valon voimista, tai toisaalta pahuuden henkivalloista, ovat vain aikakautemme kulturaalista ilmennystä näistä ikiaikaisista teemoista. Valitettavasti – vai onneksi? – ne ovat kuitenkin monelle verrattavissa lastenkamarisatuihin ja pelkkään viihteeseen. Kaikkea muuta, hyvät ystäväni, sillä ”on monia asioita tämän maan ja taivaan välillä, rakas Horatio, kuin mitä siinä sinun tieteessäsi uneksitaan”.¹³ Siltikin ihmismieli käsittelee niin yksilöllisesti kuin kollektiivisesti tajunnassaan ikuisesti näitä samoja teemoja; ja on kasvavassa määrin monia niitä, jotka kurkistavat verhojen taakse sekä hyvässä että pahassa – varoen tai varomattomasti.

1 Esimerkiksi Blavatskylle ja varhaisemmalle arkaaiselle okkultismille käsite vasemman käden tie oli yhtäläinen mustan magian kanssa. Terminologian alkuperä on itämainen, vaikka sille onkin annettu etenkin nykyaikaisessa länsimaisessa esoteriassa paljon toisistaan eroavia merkityksiä, ja sitä on pyritty tuomaan myös henkisempään viitekehykseen käsitteiden uudelleentulkinnan kautta, jossa oikea viittaa mm. yhteisölliseen ja annettuun henkisyyteen ja vasen yksilölliseen lähestymistapaan. Skotlantilainen esoteristi R.J. Stewart on esittänyt, että termin alkuperä voi olla niinkin ”arkisessa” yhteydessä kuin arkaaisten ihmisten tavassa puhdistaa itsensä vasemmalla kädellä luonnon kutsun kuuntelun jälkeen, ja tästä täysin neutraalista seikasta on aikojen myötä kasvanut etenkin voimakkaasti oikean käden tien suuntauksissa ajatus vasemmasta kädestä likaisena ja pahana.

2 Guénonin mukaan modernin ajan merkittävimmät maailmanlaajuiset katastrofit ovat selitettävissä käänteisvihkimyksen edustajien salaisella vaikutuksella.

3 AT:n edustamalle modernille okkultismille ominaisessa tavassa soveltaa aikaisempia mustavalkoisia jakolinjoja on potentiaalisesti paljon antinomista hyvää ja se liittyy eräänlaiseen individuoivaan moninaisuuteen, ja tässä käsitteiden uudelleensovellutuksessa musta ei tarkoita automaattisesti alaspäistä eikä valkoinen ylöspäistä, vaan pääasiallinen merkitys on työn intentio. Tämänkaltaista termistöä voidaan hyödyntää esim. valkoisen goetian käsitteen kautta, jossa maagikko voi soveltaa mahdollisesti joitakin mustan magian käsitteistöjä tai vastaavuuksia kunhan mukana säilytetään kuitenkin rakkaudellinen ja myötätuntoinen intentio. Se on eräällä tapaa vasemman käden tien inversiota ja symbolijärjestelmän tietoista kääntämistä, joka on mm. mielen uudelleenohjelmointia esimerkiksi pyrkimyksenä vapautua rajoittavasta käsite- ja uskomusjärjestelmästä; koko mustan messun alkuperäinen tarkoitus. Aasin Messu, jossa koko idolisoitu rakenteellinen uskomusjärjestelmä asetettiin naurunalaiseksi tekemällä Vapahtajasta aasi, oli keskiajalla tarpeellinen purkamaan ihmisten mieliä kontrolloivaa ”demiurgista” valtajärjestelmää, ja sen vapauttavia vaikutuksia voi jokainen vain kuvitella tänä päivänä nauraessaan hölmöille hallitsijoillemme ja moralisoiville auktoriteeteille.

4 Nykyaikaisella aivokuvantamisella on voitu todeta, että pimeän triadin voimakkaasti ohjaamalla yksilöllä ei välttämättä jotkut aivoalueet toimi lainkaan; tämän voidaan nähdä olevan fysiologinen vastaavuus sille kuinka alaspäisen tien kulkijalla ei yksinkertaisesti ole käytössään sellaisia henkisiä voimia, jotka säätelevät normaalin ihmisen toimintaa. Viime aikoina psykiatriassa on myös ”jouduttu” toteamaan, että ympäristö ja kasvatus vaikuttavat tällaiseen nurinkuriseen kehityskulkuun vain tiettyyn pisteeseen saakka, ja on annettava myös suurempi merkitys perimälle/genetiikalle, jonka esoteria näkee olevan karman tulosta.

5 Jossain vaiheessa on väistämättä tapahtunut ”alkuperäinen valinta”, joka ei ole normaalilla kausaliteetilla selitettävissä.

6 Korkeampi kolminaisuus: äly (johon liittyy rehellisyys), rakkaus (johon sisältyy myötätaunto), (todellinen) tahto (johon sisältyy hieman abstraktilta kuulostava ”oikein tekeminen”); tai teosofisella jargonilla ilmaisten, atma-buddhi-manas.

7 Myös tässä voidaan nähdä alaspäin johtavan tien paradoksaalisuus: antautumalla anti-moraaliseen toimintaan yksilö ikään kuin sisässään myöntää joko tietoisesti tai tiedostamattaan, että moraalilla on todellinen ontologinen perusta (josta termi moraalinen realismi on myös syntyisin). Onkin sanottu, että mikäli ihminen haluaa harjoittaa mustaa magiaa, on hänen hylättävä kaikki järki ja moraali. Eliphas Levin sanoin: ”paholainen” on järjen antiteesi.

8 On sanottu, että ”viimeisenä ottaa valkoinen maagikko mustan maagikon vihkimykset” (Ervast), ja tämä kuvaakin sitä kuinka korkeat adeptit eivät ole sen enemmän valkoisia kuin mustiakaan maagikkoja, vaan omalla tavallaan molempia. Ero korkean ylöspäisen tien vihityn kyvyssä hallita aineen energioita ja alaspäisen demonolatrikon orjuudellisessa pahan palvelemisessa on siinä, että ensin mainittu on kulkenut kehitystien, jossa hän on kehittävällä tavalla ”hyvän ja pahan tuolla puolen”, ja pystyy näin ollen esimerkiksi pitelemään hallussaan aineen, ajan, kuoleman ja ”pahuuden” voimia siten, että se ei tarkoita kärsimyksen lisääntymistä vaaan sen helpottamista. Ylöspäisen tien maagikolla on hallussaan yli-kausaalisilta tasoilta lähtevät voimat, ja tällä tavoin hän kykenee esimerkiksi antamaan kuolinimpulssin jollekin sellaiselle asialle mentaalimaailmassa, joka ei palvele enää tarkoitustaan ja on muuttunut kehittävästä haitalliseksi. Ylöspäisen tien maagikko ei koskaan suoraan puutu elävän, eriytyneen olennon kohtaloon tavalla joka olisi haitallinen tälle, jos kohta muistamme kyllä myös Kristuksen ja viikunapuun. Koska alaspäisen tien maagikko ei ole antanut itsensä kohota rakkauden, ymmärryksen ja todellisen voiman saavuttamisen korkeuksiin, ei tällä ole korkeampaa kolminaisuutta hallussaan, ja hän antautuu prosessissaan sellaisten voimien palvelukseen, joiden vaikutusta valmistautumattomaan ja puhdistumattomaan olentoon voidaan verrata esim. liian korkean jännitteen purkautumiseen tähän soveltumattomassa virtapiirissä, tai esimerkiksi neutronitähden luhistumiseen. Onkin mielenkiintoista miettiä kosmoksemme ja galaksimme elävää rakennetta, jos ajattelemme galaksimme keskustassa olevan mustan aukon symboloivan mustan maagikon vaikutusta maailmankaikkeudessa. Tämä aiheuttaa hyvin monimutkaisia ajatuksia elämän ja kuoleman, luovan ja tuhoavan voiman, hyvän ja pahan kauhuntasapainosuhteista ilmentyneessä maailmankaikkeudessa.

9 ”Mutta jos musta maagikko hylkää ruumiin, asia on aivan erilainen, sillä siinä koko edellisten elämien linja on ollut niin ehdottoman paha, että jäljelle jääneet atomit ja kaikki jälkeenpäin muodon saavat, tulevat atomit ovat ja tulevat olemaan kokonaan pahoja, ja siten sellainen sieluton olento tulee olemaan kauhistus rodulle.” – H.P. Blavatsky, Opetukset Sisäiselle Ryhmälle

10 Ei voida kuitenkaan puhua varsinaisesti ”uskonhypystä” kuten on joissain yhteyksissä esitetty.

11 ”Paha on siis olemassa itse absoluutissa. Mitä on paha? Toiselta puolen se on kärsimystä, toiselta puolen pahaa tahtoa. Kärsimys sinällään ei ole pahaa, sillä hyvä kasvaa siitä esille. Ainoa paha on paha tahto.” – Ervast, Ihmisen Synty

12 Mustan magian voimat juontavat juurensa tahdonvoimaan, jota on ruokittu keskittyneellä itsekkyydellä. Tämä on mahdollista vain silloin, kun manas – ihmisen viides prinsiippi, kuten okkultistit sitä kutsuvat – on hyvin voimakkaasti juurtunut alempiin, katoaviin prinsiippeihin…tietenkin, mitä suuremmat mustan maagikon voimat ovat, sitä suurempaa on oltava hänen itsekkyytensä. Energian koheesio on tällä tavoin hyvin voimakas ja intensiivinen, ja tulee kestämään hyvin kauan kunnes tuhoutuminen on täydellinen [emme tarkoita ruumiillista elämää, joka ei tietenkään voi kestää kovin kauan]. Sillä mitä me tiedämme, se voi kestää tuhansia – ei, vaan miljoonia – vuosia. Taipumus pahaan on olemassa; intohimo väärintekemiseen on voimakas; [ilman ruumista] ei ole olemassa minkäänlaisia keinoja aistillisten halujen tyydyttämiseen: tämä surkuteltava olento kärsii hajoamisen pauloissa hyvin pitkän ajan ennen täydellistä tuhoutumista.” – Damodar K. Malavankar, “White and Black Magic,” Supplement to The Theosophist vol 5 (February, 1884), s. 42. [käännös omani]

13 William Shakespeare, Hamlet.