Väinä – Mitä Nimessä Piileekään?

“Kenpä toisi kyyneleeni, poimisi vesipisarat,

alta selvien vesien, saisi multa sulkaturkin.”

• Kalevala, 41. runo

Väinä…mitä nimi pitääkään sisällään? Tässä lyhyessä ja ytimekkäässä artikkelissa tarjoan joitakin omia näkemyksiäni asiaan, perustaen tiedot sekä etymologiaan ts. sanojen alkuperään sekä esoteeriseen vertauskuvakieleen, jotka ovat molemmat olennaisia ymmärtääksemme Väinämöisenkin nimen alkuperää. Rajoitan tässä tekstissä itseni lähinnä näiden kahden tutkimusalan tietoihin Väinämöisestä ja pyrin selvittämään termin ainakin yhtä merkitystä muinais-suomalaisille. Väinämöisen nimi tulee siis termistä Väinä, jossa ‘möinen’ on samankaltainen loppuliite kuin esimerkiksi suomen kielen sanassa ‘aikamoinen’; se siis kuvastaa jotain sellaista, jolla on ‘Väinän luonne’. Sanakirjaa apuna käyttäen voimme huomata, että termi ‘väinä’ tarkoittaa seuraavia asioita:

1. Leveä ja syvä paikka joessa / vesistössä.

Tästä merkitysyhteydestä voimme havaita, että Väinä merkitsee jotain sellaista, mikä poikkeaa joen normaalista virtaamisesta ja merkitsee paikkaa vesistössä, missä on syvää ja leveää. Voisiko ”syvyydellä ja leveydellä” olla vertaukuvallisia merkityksiä yhteydessä Väinämöisen ominaisluonteeseen? Epäilemme kovasti näin olevan. Voisiko olla, että Väinämöisen nimi tarkoitti muinais-suomalaisille jotain ”syvällistä” ja ”laajakatseista”?

2. Verkkaisesti etenevä joki / vesistö. Myös suvantokohta.

Tästä pääsemmekin jo sitten jälleen uuden merkitysyhteyden äärelle, joka kylläkin risteää ja lomittuu ensimmäisen merkityksen kanssa. Hyppään suoraan esoterian syvään päätyyn. Siinä missä voisimme kuvitella jonkin toisen, raivokkaamman ja aggressiivisemman jumalhahmon nimeksi esimerkiksi Koskelainen tai Koskimainen, esitän Väinämöisen symboloivan mm. näennäisen hitaasti etenevää evolutionääristä kehitystä, joka kuitenkin Luonnon ikiaikaisella voimalla ja viisaudella kulkee erehtymättä kohti päämääräänsä – kiirehtimättä mihinkään.¹ Tällä tavoin Väinämöinen voisi merkitä itse ”Luonnon Suurta Alkemistia”, jonka aikakautisen toiminnan myötä henkinen evoluutio etenee kylläkin ihmisen näkökulmasta varsin verkkaisesti, mutta kuitenkin ison joen ja vesistön vastustamattomalla voimalla.

Suvantokohta vesistössä on puolestaan mielenkiintoinen paikka. Suvantokohdat ovat usein ulkoisesti rauhallisia ja lämpimiä alueita, mutta löytyypä sieltä myös monesti kaikenlaisia spiraali-pyörteitä, jotka johtavat syvälle joen tai vesistön uumeniin. Syvyydestä ja ”Ahdin Valtakunnasta” voimme puolestaan löytää sekä eriskummallisia kaloja että muita luonnon ihmeitä, mitkä pysyttelevät tavallisen kuolevaisen tavoittamattomissa. Mikäli Jeesusta kutsutaan ”ihmisten kalastajaksi” niin ehkäpä Väinämöinen on puolestaan itse Elämän syvät vedet?

Otan tässä yhteydessä esille myös esoteerisen perinteen ja vertaan Väinämöistä mm. Kristukseen, joka tässä yhteydessä samaistuu vedalaiseen buddhin käsitteeseen ts. viisauteen ja rakkauteen, jonka mikro- ja makrokosmisena symbolina toimii Merkurius -planeetta. Tällä tavoin Väinämöisen yksi merkityksistä voisi olla ”viisaus ja rakkaus” muinais-suomalaisessa perinteessä, ja joka kannustaa ihmistä mm. henkiseen veljeyteen. Virallisesta sinetistämme löytyvä Kristuksen lausahdus ”vedestä ja lähteestä, joka kumpuaa ikuiseen elämään” viittaa myös täysin selvästi samaan merkitysyhteyksien kutoelmaan kuin Väinämöisenkin nimi. Ehkäpä me suomalaiset voimmekin elähdyttää ja sammuttaa janomme yhtä lailla niin Väinämöisen kuin Kristuksenkin meille tarjoamassa ”elämän vedessä”.

3. Joki Euroopassa (Väinäjoki).

Riianlahteen Latvian ja Liettuan välillä laskeva joki on puolestaan tärkeä ennen kaikkea ”myyttis-historiallisella” tavalla. Me suomalaisethan olemme Euroopan yksi vanhimpia alkuperäiskansoja ja olemme historian saatossa olleet paljon tekemisissä mm. Balttian alueen kansojen kanssa; ei olekaan ollenkaan kaukaa haettua, että myös Väinäjoen kutsumanimi peritytyy meille Väinämöisestä.

Muinais-suomalaiset olivat mm. jokikansaa ja kalastus oli heille tärkeä elinkeino. Väinämöistä kuvataankin usein muinais-suomalaisessa mytologiassa matkaamassa veneellään tärkeillä asioillaan. Nyky-ihminen tietenkin helposti ajattelee, että Väinämöinen on siis vain joku muinainen vanha ukko, joka on kalastellut siellä täällä, ja hänen mukaansa on sitten nimetty mm. tämäkin vesistö. Muistakaamme me kuitenkin nykyihmisten profaanin latteuden sijaan kaikkien asioiden liittyminen toisiinsa sekä näiden moniulotteiset ja mahdollisesti hyvinkin syvälliset vertauskuvalliset merkitykset.

Huomautus: menemättä liian pitkälle uus-okkulttiseen pseudo-etymologiaan on mainittava, että viron kielellä Väinäjoen nimitys on ‘Väina Jõgi’: Väinö-joogiko se siellä taustalla kummittelee? Toinen Väinäjoen nimitys eurooppalaisissa kielissä on puolestaan Dau-gava, jonka nimen etymologisesta alkuperästä löydämme – mitäpäs muutakaan kuin – kyyhkysen!² Muistamme ehkä kyyhkysen parhaiten Pyhästä Hengestä, joka laskeutui Jeesuksen päälle hänen tullessaan vihityksi, ja kyyhkynen onkin perinteisesti symboloinut mm. puhtautta, viattomuutta ja jumalallista rakkautta. Gava -termi puolestaan juontuu muinais-norjan kielestä termistä gebo, joka tarkoittaa mm. lahjaa;³ ja onpa Gebo -riimukin eräänlainen symboli liitolle Jumaluuden ja Ihmisen välillä. Väinäjoen toinen nimitys Dau-gava kääntyykin tarkoittamaan suomeksi ‘Kyyhkysen Lahjaa’!

* * * * *

Olen tässä lyhyessä tekstissä esittänyt joitakin tulkintoja Väinämöisen nimen alkuperästä ja mahdollisesta merkityksestä. Olisin enemmän kuin iloinen mikäli tekstini sattuisi bongaamaan joku akateemisesti etymologiaan perehtynyt asiantuntija, joka voisi joko lytätä tai varmentaa nämä pohdintani ainakin siltä osin kuin ne voidaan todistaa olevan autenttisia tai hylätä väärinä hypoteeseina. Sillä välin jääkäämme mietiskelemään niin Väinämöistä kuin muitakin sankareita ja jumalia, jotka saattavat olla meitä lähempänä kuin ikinä luulemmekaan.

1 Voimme ehkä muistaa kansanomaisen sanonnan tässä yhteydessä: ”hätäilemällä tulee vain k-päisiä lapsia.”

2 Dau / Dove / Kyyhkynen.

3 ”Lahja vaatii lahjan vastineeksi.” – Gebo -riimun runo.