Syytöksenalaiset, Koskemattomat, Kristuksen Houkat ja Hullu Viisaus

Esoterian, hengellisyyden ja uskontojen laitamilla tapaamme käytännössä kaikissa maailman hengellisissä perinteissä mieltäkiinnittävän käsitteen, jota tämänkertaisen tekstini aihealue lyhyesti käsittelee. Aina läpi historian hengellisten perinteiden parissa on esiintynyt ilmiö, joka on ollut aina sekä esoteristien suuresti kunnioittama, virallisen uskonnon edustajien usein halveksima ja suurelle yleisölle joko täysin tuntematon tai näiden lähes täysin ymmärtämättömöksi jäämä. Käsite tunnetaan niin Kristinuskon, Islamin, Buddhalaisuuden kuin muidenkin perinteiden joukossa erilaisten käsitteiden alla.

Perinteisen kristinuskon parissa käsite tunnetaan nimellä Kristuksen Houkat, ja nimitys liittyy eräänalaiseen tarkoin valittuun mielipuolisuuteen. Koska kristinuskossa ei ole virallista esoteerista puolta vaan sen tarkoitus onkin ollut lännessä ja oikeastaan koko maailmassa toimia eräänlaisena eso-eksoteriana vailla järjestäytynyttä esoteerista koulukuntaa tradition sisällä, on ilmiö esiintynyt lähinnä joidenkin ekseteristen lahkojen tai yksittäisten henkilöiden parissa. Islamilaisen maailman parissa sen nimenä tunnetaan nk. syytöksenalaiset, jonka edustajana on toiminut historian saatossa mm. 900 -luvulla voimissaan ollut Malamatiyah -nimellä tunnettu jopa useiden sufi -koulukuntienkin kerettiläisenä pitämä koulukunta, jotka harjoittivat omankaltaistaan esoteerista hengellisyyttä. Islamin parissa tunnemme myös käsitteen ”koskemattomat”, joka liittyy samaan tematiikkaan. Buddhalaisuuden ja hindunlaisuuden parissa on hyvin tunnettu käsite ‘viisas hulluus’, joka Buddhalaisuuden edustaessa jollain tapaa eräänlaista ”idän protestantismia” tai ”kristinuskoa idälle”, on se jälleen esiintynyt lähinnä joidenkin munkkien harjoittamana.

Tällaista ilmiötä on varmastikin useimpien hieman hankala ymmärtää, tämän nimenomaisesti ollessa eräänlainen ”perinteisen vasemman käden tien”¹ ilmiö, on se toiminut aina virallisen ja järjestäytyneen uskonnon laitamilla tai sen ulkopuolella eräänlaisena ‘jäännöksenomaisten’ asioiden edustajana, joka liittyy kerettiläisyydestään huolimatta itse asiassa Tradition kokonaisvaltaisen ilmennyksen mahdollistamiseen. Ortodoksisessa idässä Kristuksen Houkkia on kuitenkin perinteisessä maailmassa myös usein suuresti arvostettu, vaikka ilmiön edustajat ovatkin vieneet sen joskus liiankin pitkälle ja valinneet tietoisesti ‘lasten kaltaisuuden’ varsin mielenkiintoisin tavoin järjellisyyden täydellisenä hylkäämisenä ja lapsenomaisen naiiviuden edustamisena. Islamilaisen maailman parissa se on jäänyt perinteen tiukan eksoteerisen hierarkian usein täydellisesti tuomitsemaksi ja hylkäämäksi aina edustajiensa vainoamiseen saakka; kuten sanottua, jopa usein vainotut suufit ovat pitäneet Malamatiyah -koulukunnan tai ‘koskemattomien’ eksenteristä hengellisyyttä liian radikaalina ja outona. Buddhalaisuuden ja hindulaisuuden hyvin suuren vapaamielisyyden parissa ‘viisaita hulluja’ on pidetty usein suuressa arvossa jopa ulkoisen uskonnon edustajien toimesta, ja he ovat olleet myös suuresti tavallisen kansan rakastamaa väkeä vilpittömän hyväntahtoisuutensa ansiosta.

Kuten sanottua, Kristuksen houkat tai ‘Jumalan hullut’ perinteisen uskonnon piirissä ovat käsittäneet joitakin evankeliumin ja pyhien kirjoitusten ilmaisemia seikkoja varsin mielenkiintoisella tavalla. Joskus kyse on ollut myös aidosta hulluudesta, johon ei ole kuitenkaan liittynyt varsinaista psykoottista käytöstä tai toimintaa, vaan kyse on ollut käytännössä nykyaikaisen lääketieteen valossa jonkinlaisesta lapsen tasolle jäämisestä ihmisen älyllisen kehityksen suhteen. Jotkut ‘Jumalan hullut’ ovat olleet itse asiassa perinteisen ymmärryksen valossa kaikista kehittyneimmillä hengellisen tiedon ja viisauden tasolla.

Islamin parissa ‘malamatiyah’ -koulukunnan edustajat valitsivat myös metodeikseen joitakin Koraanin säkeistä tunnettuja käytösmuotoja, joita voitiin pitää eksoterian parissa suoranaisesti ‘saatanallisina’, koska metodit liittyivät mm. oikean käden tien edustajien kannalta sellaisiiin seikkoihin kuten puhtaus-velvotteiden hylkäämiseen, omien paheidensa ja puutteidensa esilletuomiseen sekä rääsyissä kulkemiseen ja kiertelemiseen; tällä tapaa ilmiö liittyy myös ”köyhyyden valaan”, joka on oikean käden tien edustajien parissa liittynyt useimmiten järjestäytyneiden luostareiden munkkien tai askeettien velvoitteisiin. Perinteisessä maailmassa asiaa myös kuitenkin ymmärrettiin siinä määrin, että lopulta nk. koskemattomat ymmärrettiin lopulta jättää rauhaan tekemään omaa työtänsä sivussa maailman katseilta.

Malamatiyah -koulukunnan edustajille konventionaalinen sosiaalinen moraali tai hyveellisyys oli osoitus jonkinlaisesta ‘pieteettisestä tekopyhyydestä’, jolla ihminen pyrki vain kipuamaan yhteiskunnallisia järjestelmiä korkeammalle ja osoittamaan yhteisölle olevansa sen kunnioitettu jäsen, siinä missä ‘malamatiyah’:ille hartaus oli täysin yksityinen seikka ja sosiaalisessa maailmassa hän saattoi tarkoituksenmukaisesti valita varsin antinomisia käyttäytymistapoja kuten julkinen virtsaaminen kadulle. On tarinoita mm. siitä kuinka ihmisjoukko oli lähtenyt seuraamaan viisaana pitämäänsä miestä, mutta tämä ei jaksanut heidän seuraansa ja päätti ryhtyä tekemään edellämainittua.

Buddhalainen tai hindulainen ‘viisas hullu’ oli usein ottanut myötätunnon korkeimmaksi velvoitteekseen ja tunsi niin merkittävää rakkautta yhteisön kaikista alimmilla tasoilla olevia rikollisia tai pahantekijöitä kohtaan, että saattoi viihtyä heidän seurassaan huomattavasti paremmin kuin nk. järkevien ja kunnioitettujen ihmisten parissa. Tämä ei johtunut siitä, että hän olisi hyväksynyt heidän rikollisuuttaan tai tekojaan, vaan syvänäkemykselläaän hän havaitsi, että nämä ihmiset olivat henkiseltä kannalta niin vaikeissa olosuhteissa, että vain vilpitön myötätunto heitä kohtaan pystyi auttamaan heitä jollain tapaa eteenpäin sielun kehityksessään; tällä tavoin hän ruumiillisti myös aito-kristillistä tuomitsemattomuuden periaatetta. Kieretelevänä munkki saattoi viettää yönsä näiden seurassa ja pyrkiä auttamaan heitä varsin kummallisillakin tavoilla ja olla heille yhtä ystävällinen kuin kenelle tahansa muullekin ihmiselle.

Myös kreikkalaisesta ja roomalaisesta maailmasta tunnemme eräitä tämän periaatteen ruumiillistajia, joista muinaisessa kreikkalaisessa maailmassa periaatetta ilmensi filosofi Diogenes. Arvostettujen filosofien sijaan hän käänsi heidän periaatteensa täysin ympäri ja asui tynnyrissä keskellä kaupunkia, masturboi julkisilla paikoilla ja söi raakaa lihaa. Roomalaisessa maailmassa periaate tunnettiin myös, ja Rooman Keisarilta Marcus Aureliukselta tunnemmekin asiaan liittyvän sanonnan: ”ihmisen tehtävä ei ole kulkea massojen mukana, vaan paeta ja liittyä täysien mielipuolten joukkoon”.

1 Erotettuna tietenkin ”traditionaalisesta satanismista” tai vasta-vihkimyksestä, joka tunnetaan tai on tunnettu myös perinteisessä maailmassa vasemman käden tien nimellä, ja joka liittyy nk. alaspäin johtavalle tielle. Ks. tekstini ‘Ylöspäisen ja Alaspäisen Tien Käsitteistä Nykyaikaisessa Esoteerisessa Ajattelussa’.