Tässä esittelen synkretistisen taideteoksen, joka liittyy niin muinaiseen pohjoismaiseen perinteeseen, esoteeriseen kristinuskoon kuin länsimaiseen mysteeriperinteeseenkin. Tämä nk. tetramorfi1 on hyvin vanha ja yleinen kuvaus uskonnollisessa taiteessa, ja se löytyy niin heprealaisesta perinteestä, kristinuskosta, länsimaisesta esoteriasta, kuin myös muinaisista egyptiläisistä, babylonialaisista ja assyrialaisista perinteistä, joissa kaikissa sen on kuvattu liittyvän hieman eri asioihin, mutta joita kuitenkin selvästikin yhdistää punainen lanka. Tässä taideteoksessa ne ovat kuvattu muinaisen pohjolan Aurinko-riimun yhteydessä, joka linkittyy muinaisen pohjolan Kristus-hahmoon Balderiin Aurinkojumalana ja Logoksen edustajana. Kyse onkin eräänlaisesta kristo-pakanallisesta teoksesta.
Kuvassa näemme keskellä Auringon, jonka sisällä on sekä henkeä että ainetta ja näiden keskinäistä yhteyttä/ykseyttä symboloivat kolmiot (ylöspäinen kolmio: henki; alaspäin osoittava kolmio: aine). Näiden keskellä on sydän ja sydämen keskuspisteessä on musta aurinko, joka symboloi nk. henkistä keskusaurinkoa, fyysisen auringon takana olevaa ilmentymätöntä Aurinkoa.2 Aivan kuten fyysinen aurinko on elämän lähde, niin esoteeristen perinteiden mukaan näiden takana on ilmentymätön henkinen Aurinko, joka kannattelee Henkeä. Alaspäin osoittavan kolmion kärjistä sinkoaa Sowilo -riimun muotoiset salamat, joka symboloi hengen sähköistämää alempaa kolminaisuutta (järki, tunne, ruumis). Vielä lisäksi auringon sisällä on kirjoitettu riimuin Sowilo sekä ”kumarran pyhyydelle”, joka osana tekstiä ”aurinko on maiden valo” on yhtä kuin Aurinko-riimun muinainen runo / mysteeri, joka kuuluu alkukielellä: Sol er landa ljome, luti ek helgum dome. Muistamme ehkä kristinuskosta, että Kristusta kutsutaan Maailman Valoksi, joka yhdistää myytin Kristuksesta aurinkojumalana sekä Logos-käsitteen toisiinsa.
Kuvassa on yhteensä neljä olentoa, tai tarkemmin sanottuna kolme eläintä ja ihminen; kotka, leijona, härkä ja ihminen. Eläimistä on kuvattu niiden päät, ja ihmistä symboloi Auringon keskeltä sädehtivä viisikantainen Tähti; ihmisruumista on myös joissain yhteyksissä kutsuttu ”viisi-ikkunaiseksi taloksi”; tässä yhteydessä voimme muistaa myös Kristuksen viisi haavaa, joiden kautta hänen olemuksensa levittäytyi maapallon auraan Golgatalla, aloittaen kokonaan uuden aikakauden ihmiskunnan elämässä.
Kotkan silmässä voimme havaita Hagalaz -riimun muotoisen tähden. Heprealaisesta perinteestä nämä neljä olentoa löytyvät Hesekieliltä, joka samaistaa ne heprealaisen enkeliopin kerubeihin. Kristillisessä perinteessä nämä neljä pyhää olentoa on usein samaistettu neljään kanoniseen evankeliumiin ja neljään evankelistaan, ja ne esiintyvät myös Johanneksen ilmestyskirjassa, siinä missä sekä vanhemmissa että uudemmissa perinteissä nämä neljä olentoa on samaistettu sekä neljään klassisen maailman elementtiin (maa, vesi, tuli, ilma) että myöskin neljään astrologiseen merkkiin (härkä, leijona, kotka/skorpioni, vesimies). Niitä on kutsuttu myös Kristuksen neljäksi kasvoksi, joka viittaa tämän rooliin ”elementtien hallitsijana”.
Tämän lisäksi kuvassa on hienovarainen viittaus itämaisiin joogaperinteisiin kahden käärmeen muodossa, jotka lähtevät Härän sieraimista ja sylkevät suustaan sekä tulisia että jäisiä aurinkoriimuja; tulessa ja jäässä huomaamme yhteyden pohjoismaisen perinteen kahteen eri vastakkaiseen polariteettiin3 ja yhteys joogan perinteeseen syntyy sen kautta, että nämä ”kylmä” ja ”kuuma” kanava ovat ne kaksi elonhenkäyksen vastakkaista polariteettia (ida & pingala), jotka kulkevat ristiin nk. keskuskanavassa (sushumna) ja vastaavat ihmiskehon symboliikassa kahta sierainta ja niiden lävitse kulkevaa elämänhenkäystä.4 Aurinko-riimun yhdeksi merkitykseksi onkin joissain yhteyksissä esitetty olevan käärmetuli (kundalini).
1 Termi on peräisin kreikan kielen sanoista tetra (neljä), ja morph (muoto).
2 Kyse ei ole nk. ariosofian piirissä 1900 -luvulla kehitetystä mustasta auringosta.
3 ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.” – Johanneksen ilmestys 3:15-16
4 Tätä voidaan verrata myös Genesiksestä tuttuun lausahdukseen, jonka mukaan Jumala puhalsi Hengen (Ruach) ihmiseen ”sierainten kautta” (Gen. 2:7).
Sanan Mahti 
Jätä kommentti