Sananen Maailmanhistoriasta

Kuten lukuisat hengelliset ja esoteeriset tahot ja toimijat ovat asian todenneet, ei moderni maailma ole todellisuudessa rajoittunut millään lailla viimeiseen muutamaan vuosisataan, vaan nykymaailmalla etenkin esoterian parissa tarkoitetaan jo vuosituhansia sitten alkanutta aikakautta, jota kutsutaan pimeäksi ajaksi tai itämaisittain kali yugaksi, jolloin maailmansielu on musta väriltään ja ihmiskunnassa vallitsee ”suuri huoruus”, mikä ilmenee mm. hengellisyyden puuttumisena ihmisyhteiskunnissa, on käsin kosketeltavaa ja hyvin selvästi havaittavaa. Se mitä normaalisti kutsumme nykyajaksi on ainoastaan tämän pitkän aikakauden viimeisintä ilmennystä ja modernin maailman kriisinä tunnettu seikka on aikakauden viimeisimmän vaiheen ilmituloa maailmassa.

Tähän kokonaisuuteen kuuluu olennaisena seikkana monenlainen elämänmenon kaoottisuus ja sen lähes lukemattomat negatiiviset ilmenemismuodot, joita olisi liikaakin lueteltavaksi tämänkaltaisessa lyhyessä esseessä. Aivan viimeisimmäksi nämä negatiiviset ilmenemismuodot ovat kuitenkin alkaneet vain kiihtyä kiihtymistään, suuren osan ihmisistä huomaamatta asiaa lähes juuri lainkaan. Kaikki tämä on maailmanaikamme ja koko mahamanvantaran päättymisen mustaa vaikutusta maailmassa ennen uuden aikakauden hiljattaista alkamista.

Mustan aikakauden on sanottu alkaneen sinä päivänä n. 5000 vuotta sitten, kun Khrisna lähti maailmasta ja jätti sen näennäisesti ”oman onnensa nojaan”. Jumalallisen inkarnaation ja avataran poistuminen maailmasta oli kuitenkin vain näennäinen, ja jokaisella vuosisadalla aina näihin päiviin saakka maailmaa on koitettu auttaa pyrkimällä tuomaan esiin hengellisen todellisuuden ja maailmankaikkeuden todellinen luonne ja rakenne. Kaikki kulminoitui n. 2000 vuotta sitten Jeesus Kristuksen saapuessa maailmaan, jolloin koko maailmanhistoria kääntyi involuution kaarelta henkisen evoluution kaarelle Jeesuksen viimeistellessä suuren työnsä maailmassa ja ottamalla vastaan Kristuksen itseensä ja uhrautumalla koko maailman puolesta Golgatalla. Näihin päiviin saakka Kristus yhdessä valon veljien ja sisarten kanssa on pyrkinyt ilmenemään maailmassa lukemattomilla eri tavoilla, mutta kuten Kahlil Gibran on sanonut, tämä on aina tulkittu ja pyritty osoittamaan pelkäksi hulluudeksi ja Kristus on aina tuomittu maailman toimesta silkaksi mielipuoleksi.

Vaikka siis tuo suuri tapahtuma n. 2000 vuotta sitten käänsikin maailmanhistorian kuvaannollisesti ylösalaisin ja saattoi maailman kohti ylöspäistä kaarta hengellisessä todellisuudessa, on mustan ajan vaikutus kuitenkin käytännössä pysynyt maailmassa. Tämä on luontaista ilmenemistä siitä prosessista, mitä ranskalainen metafyysikko René Guénon on kuvannut hiljattaiseksi yhteyden katkeamiseksi hengelliseen ja taivaalliseen todellisuuteen. Viimeisimpinä vuosisatoina maailmanhistoria, ihmiskunta ja planeetta maa on kokenut ensin tuon yhteyden katkeamisen suurten ihmismassojen keskuudessa, sitä on seurannut puolestaan vuosituhantisen historian kristallaatio ja nykyisin elämme parhaillaan lähes täydellisessä hajaannuksen ja liukenemisen vaiheessa, kunnes maailma jälleen pyörähtää suuressa mittakaavassa ylöspäiselle kaarelle prosessissa, jota kutsutaan metafyysikkojen keskuudessa ”ajan muuttumiseksi tilaksi” ja määrällisyyden vallan, jota ilmentää mm. massayhteiskunnat ja lume-demokratia, muuntuessa jälleen laadullisuuden vallaksi.

Mennäkseni hieman lyhyesti tämän asian käytännön ilmenemismuotoihin, on prosessi alkanut käytännössä kiihtymään Guénonin mukaan Temppeliherrojen tullessa tuhotuksi, tätä seuratessa mm. protestanttinen reformaatio sekä renessanssin aikakausi. Tietenkään koko todellisuus ei ole näin yksinkertainen kuin tällä lyhyellä ilmaisulla voidaan sanoa, ja kaikissa prosesseissa on ollut vaikuttamassa myös positiivinen inspiraatio, vaikka suuressa mittakaavassa koko viimeisin vuosituhat onkin ollut osa alaspäisen involuution kaaren toimintaa maailmassa ja ihmisyhteiskunnissa. Reformaatio sai aikaiseksi lännessä Kristillisenä sivilisaationa tunnetun Euroopalaisen maailman hajaantumisen ja pirstoutumisen, ja renessanssi sekä uusi aika vei tätä prosessia entistä pidemmälle. Lähtien aina Baconilaisen tieteellisen metodin keksimisestä yhteys ylimaailmallisuuten on hiljattain muuntunut empiiriseksi tieteisuskoksi, jossa ainoana todellisuutena on nähty se mikä voidaan mitata ja laskea; lisäksi tieteen prosessit ja metodit ovat muuntaneet muinaisesta viisaustieteestä ammennettavan hengellisen viisauden kylmäksi tilastolliseksi laskelmoinniksi ja Luonnon ymmärtämisen sijaan tieteen metodologiat ovat aiheuttaneet maailman ymmärtämisen sijaan tieteellisyyden vallanhaluksi Luonnon ylitse. Viimeisin ratkaiseva käännepiste tässä prosessissa oli nk. valistuksen aikakausi ja sitä seurannut Ranskan vallankumous, jossa hajaannuksen prosessit saivat näennäisen hyväntahtoisen inspiraation voimasta käytännön ilmenemismuotonsa erilaisten modernien ideologioiden vallatessa maailman prosesissa, jota voidaan kutsua Nietzshen termein ”Jumalan kuolemaksi”, mikä on viittaus Kristinuskon sosiaalisen ja poliittisen järjestelmän rappeutumiseksi ja hajaannukseksi.

Ranskan vallankumouksesta alkaneet lukuisat eri ideologiat ovat viimeisen kahden vuosisadan aikana ilmentyneet maailmassa suurina globaaleina katastrofeina ja maailmansotina, joissa erilaiset traditiosta irtautuneet rajalliset ideologiat ovat kukin vuorollaan pyrkineet valloittamaan koko maailman itselleen. Kuten voimme nykyisen maailman tilanteesta hyvin huomata, nämä ideologiat ovat saaneet itselleen jälleen uutta käyttövoimaa lukuisissa eri muodoissa, joita tuskin tarvitsee kenellekään erikseen mainita nimeltä. Ideologian synty tapahtuu siten, että kokonaisuudesta irtautuneet osatekijät pyrkivät saamaan hallintaansa koko todellisuuden ja antaa itselleen niiden poliittiset ja yhteiskunnalliset ilmentymismuotonsa. Aina materialismista, ateismista, nihilismistä, anarkistisesta individualismista fasismin kautta kommunismiin, ja ”demokraattisista tasa-arvoideologioista” feminismiin ja lukuisiin muihin eri ilmentymismuotoihin, on maailmamme saatettu tai se on päätynyt lähers absoluuttiseen hajaantumisen tilaan, jossa etenkään hengellistä todellisuutta ei pidetä millään tavalla todellisena, vaikka se on todellisuudessa ainoa todella olemassaoleva asia ja tuo kuuluisa ”ainoa todella tarpeellinen asia” (”the one thing needful”).

Nämä kiihtymisen prosessit ovat nyt saavuttamassa planeetalla lopullisen kulminaatipisteensä ja koko modernin maailman kriisi ja tragedia voidaan selittää tällä tavalla hyvin yksiselitteisesti joskin ympäripyöreästi, kuten kaikki hengelliset totuudet ovat luonteeltaan lopulta hyvin yksinkertaisia ja näennäisen ympäripyöreitä kliseitä. Kyseiset prosessit ovat (olleet) luonteeltaan peruuttamattomia ja ilmentävät vuosituhantisen historian kulminaatiota ennen nk. uuden aikakauden alkua, jolloin mm. ideologioiden valta murenee kokonaisvaltaisen synteesin muodostuessa tulevan aikakausien vaatimusten ja velvoitteiden muodossa.

Kuten raamatullinen sanonta kuuluu, ”Jumalan myllyt pyörivät hitaasti, mutta varmasti”, ja ennen Kristuksen toista tulemista maailma tulee todennäköisesti kohtaamaan ainoastaan ”Jumalan vihan”, joka merkitsee käytännössä koko Kali yugan sivilisaation alimpien mahdollisuuksien ilmenemistä. Absoluuttista rajapistettä ei ilmentynyt maailma luonnollisesti voi koskaan saavuttaa, vaan juuri kunhan koko planetaarinen todellisuus vaikuttaa olevan lähes täydellisen hajoamisen tilassa, tämä prosessi kääntyy ympäri vertauskuvallisesti ”silmänräpäyksessä” ja koko tuhatvuotinen illuusio tulee päätökseensä; nk. maailmanloppu tulee olemaan ainoastaan pitkän illuusion katoaminen hetkessä, ajan muuttuessa tilaksi ja maailman siirtyessä suuressa mittakaavassa ylöspäiselle henkisen evoluution kaarelle, jota tulee leimaamaan kehittyneen henkisen tietoisuuden aikakaudet, ja joka aikakautisten pyörien pyörähtäessä tulee monien tuhansien vuosien päästä kulminoitumaan jälleen uutena kulta-aikana. Verraten pian alkava uusi aikakausi tulee olemaan vapauden ja valon aikakausi planetaarisessa mittakaavassa, mutta ennen sitä tulemme todennäköisesti kokemaan ihmiskuntana kali yugan aikakauden tuhoisimmat ja negatiivisimmat ilmentymät. Juuri nyt elämme nk. vedenjakajalla, joka tekee ”tietä tasaiseksi herralle”.