”Odin on yksi 35:stä Buddhasta.”
- H.P. Blavatsky
ESIPUHE
Odin – tuo runouden,1 sodan2 ja kuoleman,3 viisauden,4 magian5 sekä mahdin6 ja tiedon7 muinainen yksisilmäinen Mestari; kuka hän todellisuudessa oli tai on? Tähän kysymykseen annan joitakin tulokulmia tässä lyhyessä ja ytimekkäässä kuvauksessa tästä Asgardin mahtavana Hallitsijana tai Hirtettyjen Jumalana (Hangatýr) tunnetusta moniulotteisesta jumal-hahmosta ja maagikosta.
* * * * *
Me kaikki olemme kuulleet Odinista, ja tiedämme suurin osa myös sen, että häntä kutsutaan kaikki-isäksi ja hän on mahtavin ja suurin kaikista muinaisen pohjolan jumalista. Jotkut saattavat tietää senkin, että hän osallistui koko maailmankaikkeuden luomiseen, ja lahjoitti myös ihmiselle tämän hengen kyvyt. Odin on myös arkkityyppinen maagikko ja velho, ja onpa hänellä monia perinteisen shamaanin piirteitä, joten hänen alkuperänsä voi hyvinkin olla joissakin villeissä tantrisissa riiteissä kauan aikaa sitten jossain tuolla.
Monelle modernille ihmiselle hän on muinaisten pohjolan ihmisten satuhahmo hieman kuin joulupukkikin – joka muuten saattaa hyvinkin periytyä meille Tribaali-Shamaaneista, jotka talvipäivänseisauksena söivät kärpässieniä ja tutkivat heimojensa kohtaloa ”taivaissa” yhdessä pyhien peurojen kanssa. Todellinen hän ei tietenkään useimmalle nykyihmiselle ole, korkeintaan kiehtova taru muinaisilta ajoilta, jota on hauska miettiä. Modernissa maailmassa on kuitenkin myös monia vasta- tai alakulttuurin edustajia, joille hän on käytännön kannalta eräänlainen Furor Teutonicus inkarnoituneena, etenkin metalli-piireissä, ja tällaisille modernin maailman kerettiläisille hän on myös vähintään yhtä todellinen kuin Manowar konsanaan.
* * * * *
”Odin. Budha ja Hermes omaavat saman alkuperän.”
- René Guénon
Mutta mennäänpäs asiaan: Alkaen aina indo-eurooppalaisista vaelluksista idästä Eurooppaan muinaisten Miesten Joukkioiden (Männerbunde) kautta, oli Odin alkujaan paljon villin esi-Shivan kaltainen myrskytuulten ja villien luonnonvoimien edustaja; paljolti hänessä on jopa samaa kuin alkuperäisessä Jahvessa, joka oli myös villi tuulten ja myrskyjen jumala, ja voimmekin aavistella jonkinlaisia esi-historiallisia juuria ja yhteyksiä seemiläisten ja kaukasialaisten heimojen suhteen tästä; alkuperäiset heprealaisen tradition edustajathan olivat muinaista indo-eurooppalaista juurta toisin kuin nykypäivänä.8
Snorri ei suinkaan ollut kovin väärässä sanoessaan, että Aasojen nimi tulee aasialaisista, mutta tämä ei toki tarkoita kauko-idän kansoja tai etnisyyksiä, vaan euraasian villien arojen alkuperäisiä Indo-Eurooppalaisia valloittajia ja soturikansoja, jotka vaelsivat näiltä laajoilta aroilta niin itään kuin länteenkin, vieden mukanaan nk. Nuorakeraamisen kulttuurin. Nykyisinä suomalaisina voimme olla iloisia ja ylpeitä siitä, että meissä on maailmassa eniten alkuperäisen indo-eurooppalaisen Yamnaya -kulttuurin DNA:ta!
Voimme ounastella, että myös muinainen puoli-mytologinen Intian arjalainen valloitus, joissa alkuperäiset drawidiaanit syrjäytettiin ratsailla ja vaunuilla liikkuvien soturiheimojen toimesta, kertoo tästä laajalti maailmalle levinneestä sosio-kulttuurisesta vaikutuksesta, jonka perustana oli nk. kolmi-funktio sosio-poliittisessa ja hengellisessä järjestyksessä. Tästä Aasojen identifioitumisesta aasialaisten kanssa kertoo myös paljolti se, kuinka termi Aesir on kognaatti A-suran ja asurojen kanssa, jotka samaistuvat hindulaisuudessa vaihtoehtoisesti joko korkeimpiin jumaliin tai demoneihin.
Ennen Odinin kulttia Indo-Eurooppalaisilla oli Divspatrin kultti, jonka nimi samaistuu suomeksi Taivaan Isään, ja pohjolan panteonissa Týriin / Tiwaziin; joka on taas puolestaan sama kuin balttien Dievs tai Deiwaz, Deus Pater, Zeus Pater, Ju-Pater – ja niin edelleen. Ennen Odinin kulttia Divspatri oli siis Indo-Eurooppalaisten korkein jumala – ylimaailmallisen järjestyksen vartija ja hallitsija. Voimme hyvin katsoa kaukaisille kaukasian aroille ja miettiä, että näillä siellä asuneilla ihmisillä oli todellakin vain avara taivas yllään ja laaja maa allaan, josta seurasi luontevasti heidän Isän, Äidin, ja näiden hedelmänä syntyvän Lapsen henkiset ja uskonnolliset käsityksensä (Taivas-Ihminen-Maa -triadi).9 Myöhemmin Odinin kultti sai jalansijaa enemmän ja hänen hahmoonsa liitettiin uusia ominaisuuksia ja funktioita, mikä ei ole lainkaan epänormaalia esi-kristillisessä mielenmaisemassa; tällä tavoin Odinista leivottiin korkein jumala, ja myöhemmin hänestä tuli itse Kaikki-Isä. Týr puolestaan muuntui eräänlaiseksi Kristuksen soturiaspektin ominaisluonnon omaavaksi Marsin arkkityypin alla olevaksi sodan ja itseuhrauksen jumalaksi.
Euroopasta tuli täten Odinin kultin pääasiallinen keskus muinaisilla ajoilla, ja mm. Etelä-Ruotsiin nykyisin paikannettu korkeakulttuuri ja sen jäännökset kertovat siitä, kuinka n. 2000 Ekr. Pohjolassa oli tärkeä keskus, jonka arkkitehtuuri oli saanut suuria vaikutteita mm. arabeilta.10 Odinista oli tullut koko Euroopan tärkein hahmo, ja etenkin Pohjolassa hänen kulttinsa yhdistyi alkuperäisten maanviljelijä-heimojen (Vaanien) kultin kanssa, josta meille kertoo mytologinen sota Aasojen ja Vaanien välillä, ja tätä seurannut rauha. Tällöin alkuperäinen Yngvi-Freyrin ja Freyan hedelmällisyyskultti yhdistyi alla mainittuun jokaisen perinteisen indo-eurooppalaisen sivilisaation ja kulttuurin rakenteeseen ja Odinista, Thorista (tai Týristä) ja Freyristä tuli Pohjoisen korkeimmat Jumalat, siinä missä Freyasta leivottiin Kunnia-Aasa ja seidr -magian opettaja idästä saapuneelle Mestarille ja hänen sotureilleen.
ODIN IHMISENÄ
”Odin saattaa olla yksi suurista viisaudentuojista idästä.”
– Sakro Sawel
Tekstimme alussa olevat lainaukset Blavatskylta ja Guénonilta kertovat meille jotain vinkkejä siitä, kuka, mikä tai mitä Odin on alkujaan ollut, ja millainen hänen vaikutuksensa on mahdollisesti vielä tänäkin päivänä ihmismielessä ja henkisessä maailmassa. Blavatsky esittää Odinin yhdeksi 35 Buddhasta, toisin sanoen Viisauden edustajasta ja henkisestä opettajasta / Mestarista. Guénonin mukaan sekä Odin, Hermes ja Budha (huom. yksi d -kirjain) merkitsevät kaikki yksinkertaisesti etymologisesti Viisautta, ja sanoilla on siis sama alkujuuri – ehkäpä proto-indo-eurooppalaisessa kielessä?
Sakro Sawel on puolestaan esittänyt vaihtoehtoisen näkemyksen Odinista yhtenä Viisauden tuojista aikakautemme alussa tapahtuneen globaalin kataklysmin jälkeen.11 Sawel samaistaa Odinin hyvin samalla tapaa alunperin ihmiseksi tai jonkin tietyn ihmisryhmittymän edustajaksi, jonka tehtävänä oli opettaa primitiivisyyteen kataklysmien jälkeen vaipuneelle ihmiskunnalle uudestaan sivilisaation taidot ja tiedot – ja Harmaan Vaeltajan tapauksessa erityisesti Euroopassa ja Pohjoisessa. Voimme ehkä huomata, että Guénonin, Blavatskyn ja Sawelin välillä vallitsee asiassa jos ei täysi yksimielisyys, niin ainakin heidän näkemystensä välillä kulkee selvä punainen lanka, joka viittaa Odinin erityiseen rooliin germaanisten ja pohjoisten kansojen joukossa Viisauden ja Tiedon tuojana.
ODIN JUMALANA
”Odin antoi Hengen, Hoenir antoi Sielun, Lodur antoi Ruumiin.”
– Edda
Odin – Valfader; onko hän muutakin kuin ihminen, ehkäpä jopa jumala tai Jumala, joka saattoi alkuun koko maailmankaikkeuden? Hänellä on yli sata nimeä saagoissa, joten aivan yksinkertaisesta hahmosta emme puhu. Juuri kun olemme esittäneet, että Odin oli alkujaan ihminen, jota ryhdyttiin jumaloimaan myöhempien ihmisten puolesta (esi-isien ja Jumal-ihmisten kultti), on meidän myös esitettävä tämän lisäksi, että Odin yhdessä Vilin ja Wen – sekä Hoenirin ja Lodurin – kanssa edustaa mm. myös kosmisia luomisen periaatteita ja prinsiippejä, jotka toki ilmentyvät luonnollisesti myös ihmisessä – kuinka voisikaan olla muuten, koska on niin ylhäällä kuin alhaalla? – mutta kenen ilmestys tai muoto ei rajoitu ihmiseen, vaan läpäisee koko makrokosmoksen.
Niinpä Odinin voidaan sanoa olevan Kaikki-Isänä jokaisen planetaarisen periaatteen taustalla, ja koska hän on myös sekä Kristus että Saatana (Merkurius ja Saturnus), on hän tämän vuoksi sekä Elämän että Kuoleman suvereeni Mestari, joka ei tyhjene etenkään viihdeteollisuuden, lapsellisten tarinoiden tai 1800 -luvun porvarillisten seikkailijoiden naiiveihin raameihin – modernin ihmisen satuhahmoista tai illusioista puhumattakaan. On lopulta sama kutsummeko häntä muinaisen riimurunon tavoin ”Odin-Kristukseksi, joka loi muinaisen maailman” (Hagalaz -riimu), Saturnuksen Hallitusvallaksi (Thurisaz -riimun runo) vai Kuningas Jupiteriksi (Ansuz -riimun runo), tai jollain muulla nimellä, sillä hän on niin laaja, monipuolinen ja -ulotteinen hahmo, että vaatii suoranaista vihkimystä mysteereihin ymmärtää tämä hahmo kokonaisuudessaan ja omassa olemuksessaan. Tietenkään hän ei ole ”kaikkea ja ei mitään”, sillä hänellä on selkeä ja oma olemuksensa ja hahmonsa, vaikka hän voikin muinaisten Shaiva-initiaattien – Shivoham! – tavoin ilmentyä jokaisessa kyseistä vihkimyspolkua kulkeneessa edustajassaan täysin yksilöllisin tavoin – Ykseys Moninaisuudessa.
Se millä nimellä me kutsumme näitä periaatteita, jumalia, mahtavia kosmoksen voimia niin sisällämme kuin ulkopuolellammekin – on tietyssä mielessä toissijaista ja vaihtelee kansasta ja kulttuurista toiseen. Lopulta kaikista ne ovat aina jäljitettävissä johonkin kosmiseen, ja inhimilliseen tai yli-inhimilliseen perusperiaatteeseen, jotka voidaan asettaa tietyn arkkityypin alaisuuteen – tai jopa kaikkien niiden taakse, sillä meidän on katsottava Jumal-kuvien taakse nähdäksemme ja ymmärtääksemme ne kaikkeuden ontologisina kulma-asteina tai muina toimivina, aktiivisina muotoina ja voimina.
Kun sekularisoitunut, nihilismin ja ateismin, tieteisuskon ja muun modernin hapatuksen ilmapiirissä kasvanut ihminen naurahtaa muinaisille ihmisille sen suhteen, että ”jumaliahan on miljoonia, kuka niistä on oikea tai todellinen?”, niin vastaan tähän: ne eivät ole monikaan todella eriäviä toistensa kanssa, ja voimme huomata jumalten ilmennnysmuodoissa samankaltaisuuksia kaikkialla, koska ne ovat aikakautisia hajaantuneita muotoja alkuperäisestä yhteisestä jaetusta perimätiedosta. Ergo: ne ovat totta kaikki ja ei yksikään, sillä ne ovat ihmismielen haparoivia yrityksiä ymmärtää luomisen perusperiaatteita ja luoda niiden ympärille kielen avulla jonkinlainen käsitteistö, rituaali, ymmärrys – Mythos.
Kuten perinteinen ihminen hyvin tiesi ja jonka voimme allekirjoittaa itsekin: Myytti on aina Totta, ja historia voi olla ainoastaan kalpea heijastus myytin rakenteesta ja muuttuu itsekin todelliseksi ja merkitykselliseksi ainoastaan silloin, kun se heijastelee myyttistä todellisuutta. Jokainen voi itse päättää, onko tämä palaamista primitiivisten uskonkäsitysten maailmaan vai jotain sellaista Viisautta, jonka nyky-ihminen on suuressa mittakaavassa menettänyt sisässään ja sitä kautta ulkopuolellaan, redusoimalla koko Pyhän Kosmoksen pelkäksi ikuiseksi aineen ja energian sattumanvaraiseksi liikkeeksi merkityksettömässä universumissa, jossa Jumala on kuollut, viimeinen ihminen riehuu – ja kaikki on lopulta vain syömistä tai syödyksi tulemista. Tässä artikkelissa olen toivottavasti vakuuttanut lukijan edes siitä, että laajempiakin näkökulmia voi olla syytä harkita – puhuimme sitten Odinista, Väinämöisestä tai Gandalfista.
1 Venus-Lucifer.
2 Mars.
3 Saturnus.
4 Merkurius.
5 Kuu.
6 Jupiter.
7 Venus-Lucifer.
8 Blavatsky esitti, että Abrahamin nimi juontuu sannasta A-Bramin ts. ei-bramiini. On ilmeisesti spekuloitu, että Abrahamin sukulinja juontaa juurensa hindu-kulttuurin alempien kastien joidenkin edustajien poisajamiseen nk. arjalaisen valloituksen jälkeen. On epäselvää, kuuluiko Abrahamin sukulinja vaishyoihin, shudriin vai jopa kastittomiin, mutta täältä juontaa joka tapauksessa se vuosituhantinen kitka lähi-idän monoteismien ja esi-kristillisten perinteiden välillä. Näinä lopunaikoina tämä monoteististen perinteiden kristalloituneiden kuorien keskinäinen kamppailu näyttää meille parhaillaan kaikista rumimpia kasvojaan.
9 Perinteiselle ihmisluonnolle kaikki on symbolia: vuori, taivas, puro, miekka, tuli – ne kaikki symboloivat jotain numeenia ja maagista, jotka ovat lopulta ymmärrettävissä vain symbolisesti ja intuitiivisesti analyyttisen ja kriittisen järjen sijaan.
10 Ks. Jean Hani: Sacred Royalty – From the Most Ancient Pharaoh to the Most Christian King
Sanan Mahti 
Jätä kommentti