Opetus syklisestä aikakäsityksestä on ikivanha ja se löytyy useista maailman eri hengellisistä ja filosofisista perinteistä. Tämän käsityksen mukaan aika kulkee syklisesti aina kaukaiselta kulta-ajalta ja eedeniseltä aikakaudelta kohti alempia ilmennysmuotoja, nousten aina alimmasta ilmennyspisteestä ylöspäiselle kaarelle, ja maailman laadullinen olemus ja kulloinenkin ihmiskunta muuttuu tämän syklin sisällä ikuisuuksiin. On kuitenkin harhaisaa sanoa, että historia toistaa itseään ikuisesti, sillä alkupiste ja päätepiste tässä syklisessä kehityskaaressa ainoastaan vastaavat toisiaan komplementaarisesti eivätkä ole näin ollen identtisiä.
Neljän aikakauden opetus löytyy niin muinais-skandinaavisesta, vedalaisesta, kreikkalaisesta, mesopotamialaisesta ja lukuisasta muusta maailman mytologiasta, ja näissä kirjoituksissa on kuvattu hyvinkin tarkkaan eri aikakausien luonnetta ja verrattu kaukaista kulta-aikaa mm. pimeän aikakauden laadullisiin olemuksiin ja ilmennysmuotoihin. Tarkimmat kivaukset löytyvät varmastikin Vishnu Puranasta, jossa demoni Kalin aikakauden sosiaalisia, hengellisiä ja yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ideologioita on kuvattu hyvin tarkoin. Muinaisen vedalaisen opetuksen mukaan pimeää aikakautta seuraa aina alimman ilmennysmuodon saavuttamisen jälkeen nouseminen ylöspäin kohoavalle kaarelle. Guénon kutsui tätä ”ajan muuttumiseksi tilaksi”, joka tarkoittaa määrällisyyden vallan ja illuusion loppumista silmänräpäyksessä, ja laadullisuuden aikakauden saapumista uudessa syklissä, jota kuvastaa henkisesti ylöspäin kumpuavat valaistuneet sivilisaatiot, jotka ennen pitkää kulminoituvat jälleen tuhansien vuosien aikana uudeksi kulta-ajaksi.
Muinaisen Saptarshi-kalenterin mukaan – toisin kuin vallalla oleva oppi ilmoittaa – jokainen Yuga neljän aikakauden syklissä kestää 3000 vuotta: 2700 vuotta kulloinenkin aikakausi jonka loppua seuraa n. 300 vuoden ylimenoaika, jolloin kulloinenkin planetaarinen sivilisaatio käy läpi jonkinlaisen kataklysmin ja uudet sivilisaatiot nousevat vanhojen tilalle. On kirjoituksiin päässyt virheellinen opetus, että kali yuga kestäisi satoja tuhansia vuosia, paitsi ehkä paljon laajemmassa mahamanvantaram ollessa kyseessä; tämä päätyi opetukseen alun perin virhelaskelman vuoksi. Historiallisten vuosien ollessa kyseessä 3000 vuotta jokaiselle yugalle on alkuperäinen opetus, joka katosi aikoinaan erilaisten kiistojen vuoksi. Isomman syklin sisällä on siis laskeva ja nouseva kaari, joka toistuu ikuisuuksiin.
Perinteisen opetuksen mukaan kulta-ajalla oli vain yksi kasti – hamsa – koska kaikki ihmiset olivat valaistuneita eikä varsinaisesti järjestäytyneitä yhteiskuntia ollut vielä olemassa. Kasteihin jakaminen oli vasta myöhempien aikakausien yhteiskunnallinen rakennelma, joka perustui alunperin työnjakoon; toisin sanoen tällöin ihmisten tuli jo raataa niska hiessä leipänsä eteen, koska kulta-ajan laadulliset olosuhteet olivat muuttuneet maailman kulkiessa involuution kaarta kohti alempia ilmennysmuotoja ja ihmisen suuntautumista kohti ulkoista maailmaa. Myöhemmin hyvin epäoikeudenmukaiseksi muodostunut kalkkiutunut kasti-jako etenkin nykypäivänä on jo aikoja sitten vanhentunut järjestelmä, mutta samoin on myös modernin maailman tasapäistävät ideologiat erehdys toiseen suuntaan.
Guénonin mukaan tuhansia ja tuhansia vuosia sitten tapahtunut nk. soturien kapina pappis-kastia kohtaan oli ”ensimmäinen vallankumous”, joka aloitti pronssi-ajan ja oli seurausta kaikkia historiallisesti sitä seuranneita kapinoita hierarkioita kohtaan, ja näin ollen tämä ”alkuperäinen kapina” oli historiallinen lähtöpiste sille prosessille, mikä johti maailman alaspäin suuntautuvalle kaarelle tuhansia vuosia sitten. Sillä jokainen vallankumous on aina kapina vallitsevaa järjestelmää kohtaan, ja tuo alkuperäinen sotureiden kapinoiminen hengellistä auktoriteettia kohtaan johti ensiksi aristokraattiseen kuningas-valtaan, siitä historiallisesti kolmannen luokan kauppiaiden valtaan ja lopulta neljännen luokan kommunistiseen työläis-vallankumoukseen. Samalla aikaa maailma on kulkenut laadullisesti kauemmas alkuperäisestä henkisestä keskuksesta ja transsendentti ulottuvuus on lähes sulkeutunut suurimmalta osalta ihmiskuntaa.
Nykyistä mustaa aikakautta seuraava aikakausi on siis näin ollen kulta-aika, mutta kuitenkin hyvin suhteellisesti katsottuna, sillä se on vasta orastavan Dwapara-yugan ja uuden aikakauden kulta-aika, sillä syklit kulkevat myös toistensa sisällä aina mikrosekuntista miljooniin vuosiin. Näin ollen tämä tulevan planetaarisen sivilisaation luonne tulee olemaan laadultaan kehittyneen tietoisuuden aikakausi, jota leimaa uudenlainen sivistys ja kulttuuri, jonka luonnetta kukaan ei liene vielä tiedä, mutta jonka orastavia siemeniä voimme jo nyt nähdä ympärillämme. Voimme hyvin mielessämme kuvitella asian laatua vertaamalla sitä, millainen maailma oli 1800 -luvun lopulla ja kuinka erilainen se on nyt reilut sata vuotta myöhemmin vesimiehen ajan orastavien siementen herättyä ja puhjettua kukkaan maailmassamme.
Sanan Mahti 
Jätä kommentti