Lahkolaisuuden Vaaroista

Läpi sivilisaation kehityksen on aina esiintynyt erilaisia kuppikuntia ja pieniä yhteisöjä, jotka ovat olleet luonteeltaan eksklusiivisia ja rajoittuneita. Asiat ovat jossain määrin olleet kuitenkin paremmin aikaisemmin tässä suhteessa mm. pakanallisessa maailmassa; muinaisessa maailmassa nämä erilaiset lahkot eivät ole useinkaan väittäneet omaavansa kokonaistotuutta asioista, vaan ovat olleet jollekin totuuden osapuolelle uskollisia kultteja, jotka ovat keskittyneet esim. muinaisessa pakanallisessa maailmassa jonkin tietyn jumaluuden tai tämän aspektin palvelukseen.

Luonnollisesti aina on ollut myös niitä tahoja, jotka ovat yksin väittäneet omaavansa totuuden itsellään kaikkien muiden ollessa absoluuttisen väärässä. Jo muinaisessa maailmassa profeetta Mani teki kaikkensa saadakseen nämä eri lahkot luopumaan omasta kapeakatseisuudestaan ja ylivertaisuuden tunteestaan ja rakastamaan toisiaan – ja seurauksethan me kaikki tiedämme: hänet lopulta tapettiin. Mitä tulee kristinuskoon, niin tokihan Jeesuksenkin aikana oli olemassa erilaisia lahkoja olemassa. Asia kuitenkin kiihtyi protestanttisen reformaation seurauksena, kun aiempi eurooppalainen ‘Christendomin’ nimellä kulkenut katolilainen järjestys tuli rikkoutuneeksi ja hajaantuneeksi sillä seurauksella, että maailmaan alkoi syntyä erilaisia kristinuskon lahkoja kasvavalla vauhdilla historiallisena uutena aikana tunnetun historiallisen kehityksen saapuessa maailmaan. Tällä on ollut vakavat seurauksena kristillisyyden hajaantuessa keskenään totuudesta kilpaileviksi erilaisiksi kuppikunniksi, jotka kaikki väittävät omaavan totuuden Kristuksen sanomasta.

Ajan pyörien pyöriessä eteenpäin tämä lahkolaisuuksien esiinnousu on kiihtynyt, niin että voisimme hyvin kuvailla maailmassa vaikuttavan ”satatuhatta erilaista kristinuskon muotoa”. Kaikilla näillä erilaisilla lahkoilla on oma osatotuutensa Jeesuksen sanomasta, mutta suurempi kokonaiskuva asiasta jää usein hämärän peittoon. Nykyaikana nämä lahkot vaikuttavat maailmassa erilaisten kristillisten seurakuntien kautta, joiden sanoma on hämärtynyt ja kivettynyt aina siihen pisteeseen saakka, että voimme hyvin puhua hajaannuksen äärimmäisestä ilmentymisestä ja kivettyneistä, kuorettuneista muodoista, joiden sanoma on usein varsin taantumuksellinen ja fundamentalistinen. Sivilisaation rakentavien voimien hämärryttyä ja hajaannuttua kaikilla näillä lahkoilla on usein varsin kapeakatseinen sanoma asioista.

Kristinuskosta puhuttaessa ja tässä siihen keskittyessä pääosin, voimme hyvin havaita näiden lahkojen ja kuppikuntien haitallisen vaikutuksen monella eri tavalla. Ne ovat usein sisäänpäinkääntyneitä ja enemmän separatistisia kuin yhdistäviä, vaikka saattavatkin joskus työskennellä yhdessä jonkinlaisen ekumenian nimissä. Myös näiden lahkojen omien tekstien ja opetusten tutkiminen saa meidät ymmärtämään hyvin sen kuinka ne toimivat maailmassa erilaisten harhanomaisten ja vääristyneiden opetusten jakajina. On mormoneja, Jehovan Todistajia, helluntailaisia, lestadiolaisia, seitsemännen tähden adventisteja, vapaamuurareita – ja kaikkea muuta mahdollista tältä väliltä, joilla on omat kirjoituksensa ja opetuksensa asioista. Usein näissä lahkoissa esiintyy varsin vanhoillisia ja lukkiutuneita näkemyksiä asioista, ja lieveilmiöt ovat ympärillämme kaikkialla niin lahkojen sisäpuolella kuin niiden ulkopuolellakin. Usein näitä lahkoja riivaa johtajiensa ja ”vanhimpiensa” piilevä tai avoin vallanhalu, ja ne toimivat aivan klassisessa vanhatestamentallisen Jehovan hengessä ja vaikuttavat varsin taannuttavalla tavalla seuraajiinsa. Näiden lahkolaisrakennusten arkkitehtuurista en halua edes puhua.

Lahkojen sisällä itsessään tapahtuu kaikenlaista niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalistakin väkivaltaa, jotka pyritään pimittämään ulkopuolisilta kaikin mahdollisin tavoin. Naisista tehdään varsinaisia synnytyskoneita Genesiksen käskyn ‘lisääntykää ja täyttäkää maa’ -hengessä, ja tämänkin asiat motiivit ovat suurperheiden lähtökohtaisesta hienoudesta riippumatta varsin kyseenalaisia. On jos jonkinlaista kiertävää saarnaajaa ja julistajaa, henkikaatuilijoita, käärmeenlumoajia, protestanttista menestysteologiaa – vain taivas on rajana sille, mitä näissä lahkoissa opetetaan seuraajilleen. Niillä on usein myös paljon piilevää valtaa, sillä ne ovat pesiytyneet yhteiskunnan eri asteille varsin negatiivisella tavoin.

Vain yksi asia on varmaa – Kristuksen hengessä nämä lahkolaiset eivät useinkaan millään tavalla toimi, vaan ovat pikemminkin niitä tahoja, joita Jeesus itse kutsui vääriksi profeetoiksi ja valhe-Kristuksen edustajiksi. Vuorisaarnan lopussa oleva lausahdus siitä, kuinka nämä eri tahot ilmaisevat tehneensä suuria tekoja ja ajaneen pois paholaisia antaa todellisen kuvan siitä, mitä Kristus olisi heistä mieltä. ”Menkää pois – en ole koskaan tuntenut teitä!”