Kristuksen Useat Aspektit – Karhu

Tässä lyhykäisessä kirjoitussarjan Kristuksen Useat Aspektit -osassa pureudun erityisesti suomalais-kansallisen pyhän eläimen Karhun mytologiaan ja symboliikkaan. Otan esille joitakin teemoja siitä, millä tavoin karhun symboliikka vertautuu Kristukseen. Nämä symboliikan kiemurat ovat monin tavoin hyvin selkeitä, ja voimme nähdä karhun mytologiassa selviä yhteyksiä yleismaailmalliseen Kristus -myyttiin – koko yhteisön tai kosmoksen elämän puolesta uhrattavaan kuninkaaseen ja jumalaan. Käyn tässä kohta kohdalta lävitse muutamia mytologisia ja symbolisia teemoja tähän liittyen.

1. Jumala, jota kutsutaan (Metsän) Kultaiseksi Kuninkaaksi

Karhua on kutsuttu suomalaisessa mytologiassa ja perinteessä lukemattomilla eri nimillä – näitä on ainakin sata – mutta erityisesti tämä Kultainen Kuningas -nimitys liittää karhun osaksi Kristus -myyttiä hyvin olennaisella tavalla. Karhu on ollut muinais-suomalaisille pyhä eläin, jota on kutsuttu jumalalliseksi olennoksi alkuperältään. Kultainen Kuningas -nimitys liittää karhun osaksi myyttiä mystisestä hallitsija-hahmosta, joka edustaa eräänlaista Auringon arkkityyppiä.

Siinä missä Karhussa esiintyy myös eräänlainen ”saatanallinen” aspekti erämaan ts. järjestäytyneen kosmoksen ulkopuolisena villinä petona ja kaaoksen hallitsijana, on Kristuksen puolestaan sanottu olleen täysin viaton ja puhdas olento; mutta myös Kristus oli eräänlainen erämaan olento, erämaan tässä symboloidessa nk. hengen erämaata (mm. aineellista elämää ja arkea). Ehkäpä Kristus kävi kamppailujaan erämaassa tätä omaa paholaismaista olemuspuoltaan vastaan, jota karhun pimeä puoli eräällä tapaa edustaa ja symboloi. Unien symboliikassa villipetona ilmenevä karhu edustaakin usein tällaista sisäistä vastustajaa ts. alempaa egoa, joka tulee voittaa matkalla individuaatioon ja lopulta vihkimyksen mysteereihin.

2. Jumala, jonka alkuperä on Taivaassa ”otavaisen olkapäillä”

Karhun alkuperäksi on kuvattu suomalaisessa mytologiassa Otavan tähtikuviota, josta tämä on laskeutunut maan päälle eräänlaisena myyttisenä ja mystisenä olentona. Kristuksen alkuperä on myös taivaissa, ja Otavan tai Ison Karhun seitsemää tähteä on kutsuttu myös nk. Saptarshi -pyhimysolentojen alkukodiksi.

3. Jumala, joka metsästetään, tapetaan ja uhrataan

Karhu on ollut ennen kaikkea tärkeä metsän olento, jota on metsästetty ihmisten toimesta vuosituhannet – ennen kaikkea ravinnoksi. Vaikka Karhu on ollutkin suorastaan jumalallinen olento, on sitä kuitenkin metsästetty, tapettu ja uhrattu yhteisön hyvinvoinnin takaamiseksi. Muistamme ehkä Jeesuksen elämän tapahtumista sen juutalaisten esittämän näkemyksen, että on parempi uhrata yksi olento ”ettei koko yhteisö tuhoutuisi”. Vaikka aspektit eroavatkin tässä mielessä jossain määrin toisistaan, voidaan kuitenkin nähdä saman teeman toistuminen: Jumalan metsästäminen, tappaminen ja uhraaminen kollektion vuoksi.

4. Jumala, jonka liha syödään ja veri juodaan

Muistamme ehkä tässä yhteydessä Jeesuksen sanat hänen verensä vertauskuvallisesta juomisesta ja hänen ruumiinsa syömisestä viinin ja leivän muodossa; siinä missä Kristuksen veri ja ruumis on ollut vertauskuvaa eräänlaisesta ehtoollisella tapahtuvasta transsubstantaatiosta, on muinaisessa perinteessä tämä tapahtunut etenkin karhun kohdalla varsin konkreettisesti. Kristittyjähän syytettiin joidenkin toimesta jopa kannibalismista, koska heidän sanottiin syövän ja juovan Mestarinsa lihaa ja verta.

5. Jumala, jonka Kallo nostetaan ylös Puuhun

Karhupeijaisissa karhua on kunnioitettu etenkin nostamalla tämän puhdistettu kallo ylös honkaan oksistoihin ja tätä on sitten palvottu pyhänä olentona. Golgatan l. Pääkallokukkulan myyttis-historiallisessa kuvauksessa myös Kristus kohotettiin puuhun ts. ristille, jonka symboliikassa yhdistyy tämän muinaisen, ehkäpä jopa ihmiskunnan alkuperäisen, karhu-kultin symboliikka uudessa muodossaan. Vielä nykypäivänäkin kristityt kantavat tätä symbolia kaulassaan ja rukoilevat puun äärellä.

6. Jumala, joka kohoaa takaisin Taivaisiin

Kristuksen on sanottu kuolemansa ja manalaan laskeutumisensa jälkeen kohonneen ylös taivaisiin Isän oikealle puolelle. Myös karhun sanottiin nousevan takaisin taivaisiin ”otavaisen olkapäille” peijaisten uhritoimituksen jälkeen.

* * * * *

Ainakin nämä muutamat teemat ovat kaikki sellaisia, jotka tekevät karhusta monellakin tapaa Kristuksen arkkityypin edustajan. Muinaisen maailman kontekstissa karhu on eräällä tapaa jopa kokonaisvaltaisempi olento, tällä ollessa myös yllä kuvattu saatanallinen varjo-puolensa; toki voimme nähdä myös Jeesuksen kohdalla, että tällä oli mittavat ja suuret haasteensa tämän sisäisen vastustajan voittamisessa, joka Karhun kohdalla esiintyi aiemmassa arkaaisessa maailmassa ulkoisen pedon hahmossa.

Karhua kutsuivat muinais-suomalaiset myös ‘ihmisen veljeksi’, ja Kristuksen yksi nimistä on puolestaan ‘ihmisen poika’; vain hienovarainen aspekti-eroavaisuus on tässäkin nimityksessä havaittavissa. Karhun on sanottu symboloineen muinais-suomalaisille mm. voimaa ja rohkeutta, ja Kristusta tuskin kukaan hänestä mitään tietävä kutsuisi millään muilla nimityksillä.

Tämän lyhyen katsauksen lopuksi vielä esitän lukijoillemme kysymyksen, että mikä onkaan meidän suomalaisten oman Kristus -eläimemme Mesikämmenen lempiravintoa? Kysymys on tietenkin retorinen ja vastaus on hunaja – tuo kultainen elämän nektari!