Kirkko-kristillisyys Saatanan Uskontona

Aluksi tämän artikkelin otsikko voisi vaikuttaa hieman hämmentävältä, sillä kristinuskon on sanottu tai väitetty aina olevan Saatanaa ja tämän vaikutusta vastaan. Heti aluksi haluan selventää asiaa mahdollisimman lyhyesti, mutta seikkaperäisesti. Tarkoitan tällä etenkin kirkkolaitoksen vaikutusta maailmassa ja sitä, mitä voisimme kutsua juutalais-kristillisyydeksi vastoin Kristuksen todellista sanomaa, ja joka sai alkunsa viimeistään Paavalin muodostellessa oman versionsa kristinuskosta sekä tämän muututtua Rooman valtiomahdin jatkajaksi viimeistään Konstantinuksen julistaessa kristinuskon viralliseksi valtiouskonnoksi. Valtion ja kirkon liitto on alusta saakka edustanut käytännössä muinaisen vanhan liiton jatkumista kirkollisen kristinuskon muodossa. Tämän lisäksi kristinuskoon pesiytyi jo varhaisessa vaiheessa historiallisesti muinainen Jahven kultti, ja kun muistamme Jehovan edustavan ‘gnostilaiselta’ kannalta Saturnuksen ts. Saatanan hallitusvaltaa, voimme ehkä ymmärtää tekstin otsikkoa hieman paremmin.

Millä tavoin kristinusko sitten on historiallisesti ilmentänyt käytännössä ”Saatanan kirkkoa”? Jokainen hieman historiaa ymmärtävä voi käsittää asian käytännön esimerkkien kautta. Läpi historian kirkon piirissä on esiintynyt jo varhaisesta vaiheesta lähtien mm. seuraavia asioita: papiston ja hallitsijoiden vallan ja rahan halua, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, toisinajattelijoiden vainoamista ja murhaamista (vuosituhannen alussa vainotuista alku-kristityistä tulikin hyvin pian muiden vainoajia), Raamatun sanoman vääristelyä (aina Kristuksen opettaman jälleensyntymisopin kieltämisestä Trenton kirkolliskokouksesta lähtien lukuisiin käännösmuunnoksiin), seksuaalista hyväksikäyttöä, naisten alistamista ja sovinismia (Jumalattaren murhaamista), jesuitismia sekä muita lukuisia asioita, joita voidaan kutsua ainoastaan saatanalliseksi tai suorastaan paholaismaisiksi vaikutuksiksi kirkon piirissä – huomioiden jälleen sanan pienen alkukirjaimen.

Asia ei tietenkään ole mustavalkoinen, mutta kirkkolaitos ja Jeesuksen esittämä luciferisen ymmärryksen valon ja kristuksellisen vilpittömän rakkauden sanoma on saatu alusta saakka vääristeltyä harmaiden ja mustien voimien vaikutuksesta. Aikakautisesti tämä merkitsee samaa kuin mitä kirjoitin tekstissäni ‘Sananen Maailmanhistoriasta’, jossa esitin Kristuksen työstä huolimatta Mustan Ajan ja sen vaikutusten jatkuneen vielä viimeiset 2000 vuotta. Aina kirkonkin piirissä on ollut vilpittömiä Kristuksen seuraajia, jotka ovat pyrkineet saamaan kirkkoa raiteilleen. Käytännössä katsoen kirkko on kuitenkin kulkenut aina enemmän Lain alaisuudessa, joka merkitsee Valtiomahdin ylivaltaa hengellisestä sanomasta, kun asian tulisi olla todellisuudessa päinvastainen ts. hengellisen auktoriteetin tulisi olla ylivertaisessa tai vähintäänkin samanveroisessa asemassa temporaaliseen oikeuteen ja voimaan nähden. On sanottu, että kaikista muinaisimmilla ”paremmilla ajoilla” nämä kaksi funtiota olivat yhtä pappis-kuninkaissa, ja kristinuskon yksi historiallisista vääristymistä on ollut erottaa ne toisistaan vakavin seurauksin – niin, että Saatana oikeudenmukaisuuden ja tämän maailma kuninkaana onkin saanut ylivallan Kristuksesta rauhan ja armon ruhtinaana.

Mitä tulee katolilaisuuteen, niin asian symbolinen puoli ilmenee jo siinä kuinka Pietari naulittiin ristille ylösalaisin, koska tämä ei kokenut olevansa Kristuksen arvoinen, ja tästedes tämä alaspäin osoittava risti on ollut katolaisuuden virallinen symboli; ja tokihan evankeliumeista muistamme myös sen kuinka Pietari kielsi Mestarinsa kolmesti – ehkäpä voimme nähdä tässä jonkinlaista symboliikkaa liittyen kolmeen kristinuskon haarautumaan samalla tavoin kuin Jeesuksen ristin juurella itkevissä kolmessa naisessa. Protestanttinen reformaatio oli joistakin hyvistä puolistaan riippumatta – kuten Raamatun kansankielelle kääntäminen – käytännössä katsoen eräänlaista kristinuskon ”puhdasta uudelleen juutalaistumista”, ja historiallisesti se on toiminut pyhän sekularisoitumisen välineenä merkittävällä tavalla, ja myös modernin kapitalismin sekä pankkilaitoksen juuret piilevät vähintään näin kaukana historiassa. Mitäpä muuta etenkään nykyaikana pankki- ja rahajärjestelmä edustaisi kuin ”saatanan synagogaa”? Lahkolaisuuden vaaroista olen vastikään puhunut ja siihen ei tarvitse tässä sen tarkemmin ehkäpä mennä; jokainen nykyihminen jo kyllä tietää, mitä näissä erilaisissa sisäänpäin kääntyneissä ja suljetuissa kuppikunnissa käytännössä harjoitetaan aina menestysteologiasta – mikä on protestanttisen kapitalismin yksi vastenmielisimmistä ilmentymistä – henkiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan sekä vanhoillisten patriarkaaliseen sovinismiin. Mitäpä muuta tällaisessa toiminnassa voisimmekaan nähdä kuin vallanhimoisen Jehova-Saatanan vaikutusta?

Ehkäpä ortodoksisuus näistä kolmesta virallisesta kristinuskon haarautumasta on selviytynyt historian saatossa kaikista parhaiten näistä ”saatanallisista vaikutteista” kirkon piirissä. Ainakaan samankaltaista henkisen ja fyysisen väkivallan ilmenemistä ei ole siinä mitassa esiintynyt itäisen kirkon piirissä, vaikka en toki yritäkään valkopestä myöskään itäisen kristillisyyden mittavia ongelmia historiansa aikana. Ortodoksisuudessa edelleen harjoitettava alkukirkon ja seurakunnan liturgia ja ortodoksisuudessa myös esiintyvä varsin harrasmielinen mystiikka on ehkä pitänyt sen kaikista pahimmista erehdyksistä erossa. Eipä se siltikään ole myöskään mitenkään välttynyt ”historiallisilta tosiasioilta” ts. sodan ja väkivallan kauheuksilta, vaikka nämä eivät olekaan olleet varsinaisesti ortodoksisuuden itsensä syitä.

Voisi vaikuttaa ensin ristiriitaiselta, että kun olen puhunut juuri kirkkolaitoksesta historiallisesti Saatanan varjon ilmentäjänä, niin hieman myös puolustan järjestäytynyttä uskontoa. On olemassa merkittävää todistusaineistoa siitä, kuinka uskonnon varjolla harjoitetut kauheudet ovat olleet usein itse asiassa sekulaarien hallitsijoiden aikaansaamia, jolloin tulemme jälleen rahan ja vallan sekä temporaalisen oikeuden teemojen äärelle. On yksi modernin ajan kliseistä sanoa, että ”uskonnot ovat saaneet niin paljon pahaa aikaiseksi maailmassa, että ne tulisi hävittää kokonaan maan päältä”. Asian monisyisempi tarkastelu ja historian kolmas ulottuvuus jää usein tällaisen keskinkertaisen ja pintapuolisen heiton varjoon; mitään sanomastani ei siis tule ottaa mitenkään yksiulotteisesti ja mustavalkoisesti.