Kirja-Arvostelu: Troy Southgate: Chronicle of the Soul – History and Consciousness According to Rudolf Steiner

Troy Southgate on uusimmassa teoksessaan jatkanut jo kolmannen teoksen verran Rudolf Steinerin esoteerisen ja filosofisen ajattelun puimista ja kommentoimista. Kuten Southgaten teokset usein muutenkin, kyse onkin eräänlaisesta kommentaarista Steinerin ajatteluun. Tässä kyseisessä teoksessa käydään läpi Steinerin 1900 -luvun alkupuolella pitämiä luentoja ja niissä esiintyviä näkökulmia ihmisen ja tietoisuuden kehittymiseen eri aikakausina läpi historian.

Teos vilisee Steinerin ajattelulle ominaisia termejä, jotka voivat olla hieman hankalia ymmärtää mikäli lukija ei ole tutustunut perusteellisemmin antroposofiaan tai steinerilaisuuteen. Tällaisia termejä ovat mm. teoksen luentojen pääaiheena oleva ”Tietoisuus-Sielu”, ”Henki-Sielu” tai ”Kristus-Impulssi”, jotka ovat kaiken kaikkiaan melko epämääräisiä ja ylimalkaisia termejä, jotka eivät itsessään kerro vielä juuri mitään. Southgate tekee kuitenkin kommenteissaan Steinerin terminologiaa ymmärrettävimmiksi, mikä on yksi teoksen ansioista.

Steiner jakaa ihmiskunnan ja tietoisuuden kehittymiskaudet erilaisiin kulturaalisiin aikakausiin, jotka on nimetty erilaisten sivilisaatioiden mukaan, ja niitä yhdistää yleinen termi ”post-atlanttinen epookki”, jota on Steinerin mukaan edeltänyt esi-historiallisilla ajoilla Lemurialainen ja Atlantislainen aikakausi. Steinerin käyttämä terminologia on hänen täysin itsensä kehittelemää, vaikka se onkin saanut vaikutteita mm. teosofiasta. Steinerin mukaan näitä kulttuuri- ja kehittymiskausia ovat seuraavat:

1. Intialainen sivilisaatio
2. Persialainen sivilisaatio
3. Babylonialais-kaldealais-egyptiläinen sivilisaatio
4. Kreikkalais-latinalainen sivilisaatio
5. Anglo-germaaninen sivilisaatio (nykyinen aikakausi)
6. Slaavilainen sivilisaatio (tuleva 6. kulttuurikausi)
7. Amerikkalainen sivilisaatio (tuleva 7. kulttuurikausi)

Jokainen näistä kulttuurikausista kestää Steinerin mukaan n. 2150 vuotta, ja ne liittyvät ihmisen tietoisuuden kehittymiseen eri tavoilla. Steinerin ajattelussa aikaisemmat aikakaudet myös vaikuttavat nykyiseen sivilisaatioon ja sen kehityskaariin, ja samalla tavoin tulevaisuuden sivilisaatioilla on jonkinlainen vetovoima nykyiseen aikakauteen tavoilla, jotka näyttäytyvät erilaisina sisäisinä ja ulkoisina vallankumouksina.

Teoksen yksi ansioista ja Steinerin ajattelun mielenkiintoisimpia seikkoja onkin se havainto, että kaikki ulkoiset ja kollektiiviset vallankumoukset ovat seurausta tietoisuuden muuttumisesta ja evoluutiosta. Lisäksi Steiner tekee hyvin selväksi sen, että usein ellei poikkeuksetta nämä ulkoiset vallankumoukset ovat ristiriidassa ja karikatyyreja niiden sisäisestä olemuksesta, joka liittyy Steinerilla etenkin nykyaikana edellämainitun ”tietoisuus-sielun” kehittymiseen. Esimerkkeinä voidaan modernilta ajalta mainita mm. Ranskan Vallankumous ja sen ”kuolemattomat periaatteet” sekä Venäjän 1900 -luvun bolshevikki -vallankumous. Steinerin mukaan Ranskan Vallankumouksen periaatteet heijastivat todellista muutosta ihmiskunnan tietoisuudessa, mutta ne on historiallisesti ja yhteiskunnallisesti olleet pelkkiä karikatyyreja niiden sisäisestä todellisuudesta.

Kuten monille muillekin esoteristeille ja ajattelijoille, Steinerin filosofia voi usein vaikuttaakin varsin ristiriitaiselta ja epäjohdonmukaiselta; itse olen aiemmin pitänyt häntä varsinaisena outolintuna ja uus-hengellisyyden airueena, mutta viimeaikainen tutustuminen lähemmin on saanut minut hieman paremmin ymmärtämään tätä hyvin monimutkaista ja hankalaa ajattelijaa länsimaisen esoterian parissa.

Mitä tulee aiemmin mainittuun ”Kristus-impulssiin”, käsittelee Steiner ja Southgate asiaa mielestäni varsin onnistuneella ja valaisevalla tavalla. Steiner mm. mainitsee kristillisen kulttuurin erilaisia ilmiöitä ja haaraantumisia – ellei suorastaan hajaantumisia – ja antaa esimerkkejä aina ensimmäisiltä vuosisadoilta nykypäivään saakka. Steinerin mukaan ”Kristus-impulssi” esiintyy tai on esiintynyt lännessä kolmessa pääasiallisessa muodossaan, ja hän mainitsee tässä yhteydessä hyvin mieltäkiinnittävän seikan ts. sen, että lähtökohtainen vaikutteen ja impulssin on mahdollista tulla täysin muuntuneeksi erilaisissa ilmiöissä ja koulukunnissa, ollen joskus suoranaisesti vastakkainen alkuperäiselle vaikutteelle, joka Steinerilla on Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus.

Lisäksi teoksen loppupuolella käsitellään Steinerin ‘Goethelaisuutta’, joka oli hänelle eräänlainen kattotermi hänen koko ajattelulleen ja pyrkimyksilleen. Steinerin mukaan ainoastaan tämä ”goethelaisuus” voisi korjata ja parantaa länsimaisen sivilisaation erehdykset ja ongelmat, jotka näyttäytyvät kulttuurin ja sivilisaation kaikilla osa-alueilla aina tieteistä uskontoon ja filosofiaan. Tässä mielessä Steiner olikin varsin perustavanlaatuisesti ”goethelainen” ts. yleismaailmallinen ajattelija nykyisen kulttuurin spesialistisen fragmentaation sijaan.

Teos on kokonaisuudessaan melko lyhyt, mutta se antaa hyvän katsauksen Steinerin ajatteluun, hänen luentoihinsa sekä hänen näkemyksiinsä ihmistietoisuuden kehittymisestä läpi aikakausien. Steinerille ominaisesti kaikki liittyy eräänlaiseen ‘henkiseen evolutionismiin’, millä on valitettavasti läheiset yhtäläisyydet moderniin kehitysuskoon, vaikka nämä eivät aivan sama asia olekaan. Southgatella on tapana ”summata” kommentoimiaan aihealueita lyhyesti, mutta hyvin ymmärrettävästi; usein hän välttää sekä hyvässä että pahassa omien ajatustensa esille tuomista ja pidättäytyy kaikesta arvostelusta kommentoimiensa aihealueiden ja ajattelijoiden suhteen. Teosta voi suositella mikäli olet kiinnostunut Steinerin ajattelusta ja historiallisten tapahtumien sisäisistä merkityksistä.