Kirja-arvostelu: Jonas Ceika – How to Philosophize with a Hammer and a Sickle

Tämänkertaisen arvostelun teoksena on Repeaterin julkaisema, Jonas Ceika -nimisen kirjailijan teos Marxin ja Nietzschen eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä, sekä heidän ajattelunsa ja filosofiansa soveltuvuudesta 2000 -luvun sosialistiseen sekä anti-kapitalistiseen diskurssiin. Teos pyrkii tuomaan esiin sekä Marxin että Nietzschen yhteensoveltuvuuden ja samankaltaisuudet monissa heidän filosofioidensa yhtymäkohdissa.

Ceika käsittelee sekä Marxin että Nietzschen ajattelun anti-kapitalistisia ominaisuuksia hyvin kattavasti teoksessaan. Siinä missä Marx päätyi ratkaisunaan osoitttamaan historian ongelmaan ja luokkataisteluun kommunistisen ja sosialistisen vallankumouksen välttämättömyyden, siinä Nietzsche puolestaan puolusti Yli-ihmisen ongelmaa historiallisena vallankumouksellisena ajatteluna. Molemmat heistä olivat monia asioita: Nietzsche ja Marx voidaan nähdä sekä darwinisteina että materialistisina, humanistisina historiallisina ajattelijoina – joita Savitri Devi kutsuisi miehiksi historiassa ja Julius Evola historian objekteina subjektin sijaan – jotka käsittävät historiallisen kristinuskon ja metafyysisen dualismin kritiikin kautta lähes kaikki uskonnon, hengellisyyden ja metafysiikan näkemyksensä.

Nietzschen ajattelua on kutsuttu Evolan toimesta pyhän ja profaanin sekoittumiseksi, sillä Nietzsche sekoittaa keskenään metafysiikan kieltämisensä, vaikka hänen ajattelunsa viittaa usein transendenttiseen todellisuuteen; mutta Nietzschellä germaanina ja germaanisena ajatteluna esiintyy immanentin transsendenssin ajatus dualistisen lihan ja veren hylkäämisen suhteen. Tämä oli täysin normaalia muinaisessa pohjoisessa perinteessä, joka toisin kuten lähi-idän ja kauko-idän transendentaaliset monoteistiset perinteet, yhdisti maailmallisen kamppailun ja aineellisen, lihallisen elämän täysin omaan hengellisyyteensä. Tällainen ajattelu ei vaatinut hengellisiä tai sosiaalisia neurooseja tai seksuaalista häpeää ja lukemattomia rajoittavia tabuja estämään ihmistä elämään samalla hengellisesti katsoen syvää ja merkityksellistä elämää.

Ceika onnistuu ja epäonnistuu kirjansa tavoitteessa vakuuttaa minut uuden, valtiottoman, globaalin, kosmopoliittisen ja planetaarisen sosialistisen vallankumouksen välttämättömyydestä Nietzschen ja Marxin ajattelun avulla. Perinteisen metafysiikan ymmärryksen alkeiden kauttakin voimme jo ymmärtää, että Ceikan ajattelu ja ratkaisut perustuvat utopistiseen ajatteluun, vaikka siinä esiintyykin erittäin hyviä argumentteja; mutta on eri asia arvostaa Jonas Ceikan kritiikkiä kapitalismia kohtaan kuin hyväksyä hänen johtopäätöksiään sosialistisen vallankumouksen puolesta, joka tulisi hänen ajattelunsa loogisten johtopäätösten mukaan viemään ihmiskunnan jatkuvan vallankumouksenm tilaan, sillä kuten Marx esitti ja Ceika tuo esille ja mitä hän puolustaa, kommunismi historiallisena ja historiassa vaikuttavana ilmiönä ei voisi koskaan olla valmis rakennelma ennen kaiken olemassaolevien ”ylärakenteiden” tuhoamista ja loputtoman tasaamisen ajatusta. Toisin sanoen, sosialismin ihmiskuva on mahdoton ja pohjaa utopistiselle ihmiskuvalle, jossa jokainen työstä ja puutteesta vapaan yksilön kuvitellaan tulevan seuraavaksi Aristoteleeksi, jos hänelle vain annetaan tarpeeksi vapaa-aikaa; emmekö jo näe tämän kokeilun tulokset tässä yhteiskunnassa?

Jonas Ceikan teoksen ehdottomia positiivisia puolia on hänen ankara kapitalismin kritiikkinsä ja kapitalistisen koneiston pyörimisen hyvin tarkka kuvailu, aivan kuten hän esittää monissa yksittäisissä asioissa myös joitakin hedelmällisiä ratkaisuja vedoten usein sekä Marxiin että Nietzscheen. Jokaisen tulisi omasta mielestäni koittaa lukea oma Marxin Grundrissensä jonain päivänä ja tutustua sosialismin esittämiin ratkaisuihin kapitalistisen markkinatalouden ja globaalin ekonomian kysymyksiin, mutta ainoastaan sen vuoksi, että voisi sekä historiallisten esimerkkien että metafyysis-loogisen ajattelunsa avulla ratkaista itse ydinkysymyksen, joka on itse ideologioiden ongelma, jotka ovat riistäytyneet kokonaisuudesta erilleen ja pyrkivät ratkaisemaan modernin maailman hajaannuksen ongelman asettamalla oman ideologisen asemansa, joka näkemykseni mukaan perustuu mahdottomaan ja ongelmalliseen kuvaan ihmisestä, muiden vastaavien edelle. Mieleeni tuli teosta lukiessani usein mieleeni, että sekä sosialismi kuin kapitalismikin ovat järjestelminä aivan yhtä korruptoivia, materialistisia ja ihmisen arvokkuutta rappeuttavia ja tuhoavia järjestelmiä rakenteidensa ja lopputulostensa puolesta. En voi myös millään kutsua itseäni missään nimessä Nietzscheläiseksi, vaikka arvostankin Nietzschen ajattelun monia puolia ja yksittäisiä aspekteja.

Suosittelen Ceikan teosta kenelle hyvänsä Nietzschestä ja Marxista kiinnostuneille lukijoille, mutta ainoastaan omasta näkökulmastani katsoen kuriositeettina. Annan teokselle arvosanan 8,5/10.