Käännös: Cologero Salvo – Hän Ketä Tulee Totella

In Memoriam Cologero Salvo (+2023).

Alkuperäinen teksti: http://www.gornahoor.net/?p=9869

Käännös: Taivasvaeltaja (2024)

* * * * *

”Maagikon hahmo on se, joka houkuttelee manan itselleen, toisin sanoen Anima-hahmon autonomisen valenssin.”

• Valentin Tomberg

Anima

Kirjeen I: Anima, lopussa Valentin Tomberg paljastaa maagikon edustavan ihmistä, joka on saavuttanut harmonian ja tasapainon piilotajunnan spontaanisuuden ja Egon tietoisen toiminnan välillä (itsetietoisuus). Tämä tietoisuuden tila on Itse tai Todellinen Minuus. Tämä individuaatioprosessi etenee Jungin kuvaamissa vaiheissa, lopullisen synteesin ollessa – miehisestä näkökulmasta asiaa käsitellen – Anima-arkkityypin integraatio, kuten on kuvattu teksteissä ‘Kaksi Esseetä Analyyttisesta Psykologiasta’. Nämä arkkityypit ovat psyykkisen rakenteen sisäsyntyisiä hahmoja, joten näin ollen Anima on miehessä oleva naisen kuva. Tämä on edustettuna kolmella myöhemmin kuvattavalla tavalla. Ennen tietoista havaintoa Anima on villi ja pimeä voima, joka purkautuu tajuntaan selittämättöminä tunteenpuuskina ja monin muin tavoin.

Mietiskelyssä yksilö pyrkii tuomaan minä-tietoisuuden olemuksensa alempiin osiin. Erityisesti tulee olla enemmän hereillä psyyken tai alitajunnan toiminnoista. Täältä yksilö tulee löytämään muita olentoja, ts. erilaisia ”minuuksia” tai erilaisia persoonallisuuksia, jotka kaikki vakuuttavat olevansa todellinen Minuus. Jungin psykologinen lähestymistapa on hyödyllinen tälle prosessille, ottaen kuitenkin huomioon ja ymmärtäen psykologian rajoitukset. Tämä teksti käsittelee vain yhtä osaa prosessista, harmonian saavuttamista Animan kanssa. Ensimmäiset asiat, jotka tulee huomata, ovat selittämättömät mielentilojen muutokset. Tämän asian tuolla puolen tulee olla Animan suora kohtaaminen, esimerkiksi initiatorinen keskustelu Hänen kanssaan ja tämän ylöskirjoittaminen. Omissa työryhmissämme tämä on osoittautunut tehokkaaksi; joskus tuloksena on runo. Tarkka huomion kiinnittäminen uniin on myöskin tarpeellista; nk. suuret unet – toisin sanoen ne unet joissa on enemmän kuin henkilökohtaista sisältöä – tulisi kirjoittaa ylös.

Huomaa, että emme suosittele enempää kirjoja luettavaksi. Ihmisinä opimme kaikista parhaiten yrityksen ja erehdyksen kautta. Hermeettinen polku on lopulta hyvin henkilökohtainen ja yksi laki kaikille olisi sortoa. Yksilön kirja tulee etsimisen lopuksi, ei ennen sitä. Valentin Tomberg kuvaa prosessia seuraavalla tavalla:

”Puhdasta toimintaa itsessään ei voida käsittää; on ainoastaan sen heijastus, mikä tekee sen näkyväksi, vertailtavaksi tai ymmärrettäväksi, tai ts. sen heijastuksen ansiosta kuin mitä tulemme siitä tietoisiksi. Puhtaan toiminnan heijastus tuottaa sisäisen havainnon, joka tulee säilytetyksi muistissa; muistista tulee kommunikaation lähde puhutun sanan välityksellä; ja kommunikoidusta sanasta tulee paikoilleen asettunut kirjoittamisen, kirjojen tuottamisen myötä.”

Pidä tämä mielessäsi. Anima on mysteeri, ja meidän sanalliset kuvaukset Hänestä ovat sisäisiä kuviamme. Häntä ei voida ammentaa tyhjiin sanallisella nerokkuudella.

Hän

Jung viittaa Rider Haggardin romaaniin Hän – jota kutsutaan ”hän-ketä-tulee-totella” – kuvaamaan Animaa. Hän on mana-persoonallisuus, tarkoittaen tällä sitä, että hän on ”olemus täynnä jotain salaista ja noitamaista laatua, pidellen hallussaan maagista tietoa ja voimaa”. Tämän Jung esittää olevan tiedostamattoman itse-tietoisuuden projektio, jota hän kuvaa seuravaalla tavoin:

”Tiedostan ja havaitsen sen, että on minussa on olemassa jokin sellainen psyykkinen takijä, mikä väistää tietoisen tahtoni mitä uskomattomilla tavoin. Se kykenee laittama poikkeuksellisia ideoita päähäni, se kykenee saattaen minut ei- tahdonvaraisiin ja ei-toivottuihin mielentiloihiin ja tunteisiin, se johtaa minut häikäiseviin tekoihin joista en kykene ottamaan mitään vastuuta, ja se kykenee häiritsemään välejäni muiden ihmisten kanssa hyvin ärsyttävilllä tavoilla jne. Olen voimaton tätä tosiasiaa vastaan ja mikä pahinta, olen rakastunut sen kanssa, niin että ainoa asia johon kykenen on ihmettely.”

Selvästikin voimme huomata, että ainakin osia itsestään tunnistaa tästä kuvauksesta jokainen, joka on ollut koskaan täysin rakastunut. Mutta mikäli yksilö onnistuu tämän jälkeen integroimaan animan, hän tulee saamaan Hänen voimansa. Tämä nostaa hänet arkkityyppisesti ”mahtavan miehen” asemaan; esimerkiksi sankari, päällikkö, maagikko, pyhimys, ihmisten ja henkien hallitsija, Jumalan ystävä. Nämä tyypit meitä kiinnostavat.

Dante ja Vihkimystekstit

Tämä opetus ei ole lainkaan uusi. René Guénon mainitsee joitakin eurooppalaisia vihkimys-tekstejä, joiden joukossa on ensisijaisesti Danten ‘Jumalallinen Näytelmä’ sekä keskiaikainen runo ‘Ruusun Romanssi’. Kumpikin näistä keskittyy eri tavoin Animan integraatioon. Dantelle Beatrice oli hänen oman Animansa projektio; epätodellinen nainen, joka vei hänet korkeampiin tiloihin. Dante eli kuitenkin miehen elämän: hän kasvatti perheen, hän oli soturi aikojensa taisteluissa, hän oli runoilija, filosofi ja mystkko, sekä vihitty Rakkauden Uskollisiin (Fedeli d’Amore). Boccaccio väitti Danten olemuksen ilmentäneen saturnusmaista melankoliaa, mikä ei ole yllättävää niinkin syvällisessä ajattelijassa.

Näin ollen hänenkään kirjoituksensa eivät olleet kuivia abstraktioita, vaan ne oli otettu hänen omasta elämästään. Tuotannossaan kokonaisuudessaan hän kuvaa ihmisiä, henkilökohtaisia tapahtumia, uniaan ja vaikutelmiaan jne. Joidenkin perinteisten kirjailijoiden persoonallisen elementin poisjättäminen ei ole välttämättä ylivertaisuuden osoitus. Ruusun Romanssi on allegorinen runo yhdistymisestä Ruusun kanssa huolimatta sarjasta esteitä, erilaisten persoonallisuuksien edustaessa esimerkiksi Järkeä, Neroa, Ystävyyttä, Vanhaa Naista jne., jotka kaikki esittävät eriäviä mielipiteitä tehtävään. Pitää tätä tekstiä ainoastaan viihdyttävänä romanttisena tarinana olisi erehdys. Guénon mainitsee myös yllättävästi Boccaccion tekstin ‘Decameron’ sekä Rabelaisin ‘Gargantua ja Pantagruel’ muina vihkimyksellisinä teksteinä. Ne ovat ehkä joillekin rihkamaa, mutta voi olla olemassa sellainen tekniikka, mikä piilottaa todellisen merkityksen ainoastaan uteliailta silmiltä. Kaikkien näiden kirjoitusten keskimmäinen seikka on näin ollen se, kuinka olennainen asia Animan integraatio onkaan hermeettisellä polulla.

Sininen Ruusu

Kansanrunous ja -tarinat pitävät usein sisällään paljon piilotettua viisautta toisin kuten nykyaikainen tarinankerronta, mikä on kyynistä yhdessä ideologisesti värittyneiden opetusten kera. Esimerkiksi ‘Sinisen Ruusun Legenda’ Kiinasta on yksi tällaisista tarinoista. Huomaa kuinka tarinan opetus on vastakkainen nykyään yleisesti hyväksytylle käärmemäiselle viisaudelle. Esimerkiksi Puutarhurin Poika tulisi joissakin MGTOV-piireissä haukutuksi olevansa ”ystävä-piirissä”, siinä missä prinsessa on oikeasti ihastunut johonkin ”pahaan poikaan”, joka käyttää häntä hyväkseen. Tarinan prinsessa on kuitenkin psykologisesti terveempi kuin iso osa nykyaikaisista länsimaisista naisista. Hän tunnistaa todellisen Animuksensa ja he elävät onnellisen elämän yhdessä.

Germaaniset Naiset

Tacituksen Germaniassa osissa 18 ja 19 kuvataan hänen aikansa germaanisia naisia. Jung käyttää heitä esimerkkinä seuraavasta ominaisuudesta:

”Nainen yhdessä hyvin toisenlaisen psykologiansa kanssa on aina ollut tiedonläde sellaisista asioista joille miehellä ei ole silmiä. Hän voi olla hänen inspiraationsa; hänen intuitiivinen kapasiteettinsa, joka on usein ylivertainen miehen vastaavaan nähden, voi ojentaa miehelle ajankohtaisia varoituksia, ja hänen tunteensa, joka on aina suunnattu persoonallista kohti, voi osoittaa miehelle tapoja joita hänen oma vähemmän henkilökohtaisesti korostunut tunteensa ei ole koskaan löytänyt.”

Tacitus huomauttaa avioliiton käsitteen olevan melko suoraselkoinen Germaanien parissa, yksi-avioisuuden ollessa normi. Nainen ei ole tässä suhteessa se heikko lenkki; pikemminkin hän osallistuu heidän yhteiseen elämäänsä täysin:

”Niin että nainen ei ajattelisi olevansa vapautunut tekosyiden nojalla voimanponnistuksista, tai olevansa syrjässä sodan uhrauksilta, hän on korottunut nimenomaan hänen avioliittonsa seremoniallisuuden kautta, hänen tullessa aviomiehensä luokse kumppanina työssä ja vaaroissa; kärsimään ja uskaltamaan tasa-arvoisesti hänen kanssaan niin sodassa kuin rauhassakin. Näin hän elää; näin hän kuolee.”

Yhteiskunta perustuu hyveellisyyden ja siveyden perustalle vailla ”houkuttelevia spektaakkeleja”, aviorikos on hyvin harvinainen ja siitä rankaistaan välittömästi. Nuorten parien oletetaan olevan neitsyitä, joten avioliitto on elämän pituinen. He eivät pyri rajoittamaan lastensa määrää ehkäisyn avulla sen paremmin kuin lapsimurhankaan lailla kuten joissakin muinaisissa kulttuureissa oli tapana. Tämä vastustus avioeroa, kevytkenkäisyyttä, aviorikosta sekä ehkäisyä kohtaan oli hyvin vaikutusvaltaisessa roolissa Roomalaisessa kirkossa. Jopa kreikkalaiset hyväksyivät avioeron ja ovat olleet häilyviä ehkäisyn suhteen. Uus-pakanat eivät tietenkään usko mihinkään tällaiseen.

Moderni Elämä

Moderni maailma pyrkii kaatamaan päällemme tiettyjä valheellisuuksia oletettavasti ”tieteeseen” perustuen. Yksi näistä on se, että mies olisi geneettisesti ohjelmoitu kevytkenkäisyyteen. Germaanien perinteinen elämä paljastaa valheen. Todellinen mies suojelee vaimoaan ja lapsiaan, pyrkien pitämään heidät turvassa, psykologisesti ja hengellisesti, ei ainoastaan fyysisesti. Vähäpätöinen mies etsii nautintoa suojeluksen sijaan; hän ei ole roolimallimme.

Animan Kolme Ilmentymismuotoa

Novellissaan ‘A Clef Lucinde’ Friedrich Schlegel kuvaa kolme Animan ilmentymismuotoa: Vaimona, Rakastajattarena, sekä âme-souerina. Hän tunnisti nämä kolme ominaisuutta vaimossaan Dorothyssa. Niinpä siis heidän parisuhteensa klikkasi kaikilla kolmella tavsolla: hyylisellä, psyykkisellä ja henkisellä.

Naisen kuva (sielun kuva) tulee vastaanottavaiseksi näille ilmentymismuodoille, minkä vuoksi mies on valinnoissaan rakkauden suhteen voimakkaasti viehtynyt voittamaan itselleen naisen, joka parhaiten vastaa hänen omaa tiedostamatonta naiseuttaan – siis naisen, joka lyhyesti sanottuna epäröimättä vastaanottaa hänen sielunsa projektit…voi käydä myös siten, että mies on nainut oman suurimman ja pahimman heikkoutensa.

Vaimo ja Äiti

Miehen ensimmäinen naissuhde on tavallisesti äitinsä kanssa. Tämä leimaa itsensä hänen psyykeeseensä: Hänen lähimmät suhteensa, jotka toteuttavat suoria vaikutteita häneen, muodostavat hänessä kuvan, joka on ainaostaan osittain itsensä kopio, siinä missä sen toinen osa on muodostettu hänestä itsestään uutetuista elementeistä. Tämä imago on rakentunut vanhempien vaikutteista sekä lapsen erityisistä reaktioista; se on näin ollen kuva, mikä heijastaa objektia hyvin merkittävin laadullisuuksin. Miehen kasvaessa aikuiseksi, tämä muuttuu Jungin kuvaamalla tavalla:

”Vanhempien sijaan nainen ottaa nyt hänen asemansa kaikista suorimpana ympäristövaikutteena aikuisen miehen elämässä. Hänestä tulee hänen kumppaninsa.”

Seksuaalinen Vetovoima

Animan kaikista voimakkain impulssi on seksuaalinen vetovoima, mikä purkautuu tietoisuuteen useilla eri tavoilla. Tämä tulee korostuneeksi Lankeemuksen aiheuttamien psyyken vääristymien vuoksi. Ensimmäinen mielikuvituksellinen toimintamuoto astraalisessa ruumiissa (eläinsielu) antautuu kaikenlaisille seksuaalisille fantasioille. Ne peittävät Feminiinin kuvan Sophiana samalla alentaen hänet. Hänellä on tällaisessa tapauksessa ainoastaan instrumentaalinen arvo. Vaikka terve parisuhde pitääkin sisällään visuaalisia, audiaalisia ja kokemuksellisia elementtejä, tässä tapauksessa niitä ei käytetä niiden toista ihmistä houkuttavien ominaisuuksien vuoksi, vaan ainoastaan stimuluksena omaan henkilökohtaiseen nautintoon. Näinpä Danten tapauksessa hänen fantasiansa Beatricesta johtaa hänet korkeampiin maailmoihin, siinä missä jonkin nykyisen nk. runoilijan tekele (kuten esim. pop-musiikissa) olisi sopivampaa aineistoa ‘Penthouse Letters’:iin. Toinen vääristymä tapahtuu vieläkin alempana eetteriruumiissa (kasvisielu). Terve Eros on orientoitunut Rakastettua kohti. Kaikista useimmiten kuitenkin Eros on valikoimaton ja on kiinnostunut muista kuin Rakastetusta. Vielä tämän lisäksi Eros voi olla suunnattu muihin objekteihin kuten esim. fetisseissä tapahtuu. Eroksen ollessa ihanteellisesti ainoastaan yhtä ihmistä varten, voi Eroksen keinotekoinen stimulaatio muodostua esteeksi henkiselle kehitykselle.

Polaariset Olennot ja Hovirakkaus

Psykologian ollessa jonkin korkeamman heijastus tulee Anima ymmärtää hänen henkisessä todellisuudessaan. Aatamin ja Eevan tarina paljastaa tämän, Eevan ollessa halkaistu Aatamista. Hän on näin ollen Aatamin henkinen kaksonen, hänen Animansa ulkoinen edustaja. Vaikka Jungin arkkityyppi tuleekin ymmärtää yleismaailmallisena, se on myös jotain hyvin henkilökohtaista.

Lankeemuksen seurauksena tämä yhteys on kadonnut. Tombergin tarkoittamana arkkityyppinä se on jotain mikä ilmentää itsensä loputtomasti sekä historiassa että jokaisessa yksilössä. Animan integraation tehtävä tulee kiedotuksi yhteen oman kaksois-sielun tai âme-soueurin löytämisen kanssa. Boris Mouravieff viittaa tähän pariin Polaarisina Olentoina. Uuttaen Idän Kirkon perinteistä Athos-Vuorelta, hän ilmaisee yleisessä Ylösnousemuksessa ihmisten eliitin muodostuvan polaarisista pareista. Polaarisen Parin tapaaminen on uusi Vihkimys. Vaaditaan huomattavan paljon esoteerista pyrkimystä tämän tapahtumiseksi. Ensimmäinen vaihe on oman olemuksen puhdistaminen. Mikäli huomaat jatkuvasti astuvasi toksisiin suhteisiin, johtuu tämä todennäköisesti vääristymistä omassa psyykessäsi, erityisesti Animassa. Emme puhu tässä nk. ”hyvistä suhteista”, jotka ovat yleensä ottaen ainoastaan yhteinen sopimus ”asettua aloilleen”, ja mikä eliminoi riskin elementin, estäen kuitenkin samalla jonkin korkeamman täydellisen saavuttamisen. Tämä ymmärrettiin paljon paremmin keskiajalla Ritarin (tai soturin) ja hänen ”Unelmiensa Naisen Hovirakkauden Ideaalissa”. Meillä on trubaduurit ja Fedeli d’Amore esimerkkeinä. Tämä oli rakkautta henkisellä ja objektiivisella tasolla lihallisen ja psykologisen tason tuolla puolen.

Ritari ja Lady käsittivät olevansa hengellisesti yhtyneitä. Siitä huolimatta he hylkäsivät avioliiton sellaisenaan. Tyypillisesti vaimon, aviomiehen, äidin, isän ym. sosiaaliset roolit olivat jotain muuta kuin Polaarisia Olentoja. Vielä tämän lisäksi fyysistä suhdetta tulee välttää eräänlaisena uhrauksena. Tämä ei ole jotain ”korkeamielistä” platonista rakkautta vailla intohimoa. Sen sijaan fyysinen viehtymys on hyvin intensiivinen, joten sen hylkääminen voi olla melko kivuliasta. Ritari ja Neito tapaavat toisensa elämänsä aikana, mutta harvoin tunnistavat toisiaan, koska he eivät ole vielä edenneet riittävän pitkälle. Joskus he saavat toisen mahdollisuuden ja sitä tulee totella.