Esipuhe
Oppi sykleistä ja kierroksista on eräällä tapaa esoterian peruskauraa, ja opetus neljästä eri aikakaudesta on tuttu lukuisille maailman henkisille perinteille, mukaan lukien pohjoismainen perinne. Nykyisin lähes jokainen esoterismiin tavalla tai toisella tutustunut tietää opetuksen siitä, että elämme parhaillaan Kali Yugan – pimeän ajan – aikakautta. Yhtä monelle on tavalla tai toisella epäselvää, mitä asia tarkalleen ottaen merkitsee. Kalevalassa Kali Yugaa on kutsuttu ajaksi, jolloin ”veli ei tunne veljeään” ts. äärimmäisen hajaannuksen aikakaudeksi. Muinaisessa skandinaavisessa perinteessä Kali Yugan nimitys on mm. Susi-Aika.1
Tässä käännöstekstissä tarjoamme hyvin valistuneen ja oivallisesti tutkitun näkökulman aiheeseen, joka on yhtä epäselvä kuin tunnettu esoteristien parissa. Olen jakanut tekstin kahteen osaan, joista toinen löytyy myös käännöksistä. Tekstin alkuperäinen kirjoittaja on Bibhu Dev Misra, kenen ystävällisellä luvalla olemme tekstin kääntäneet ja kommentoineet joitakin kohtia.
Bibhu Dev Misran tavoittaa halutessaan sähköpostitse osoitteesta: bibhumisra@gmail.com
Hänen kotisivunsa löytyy osoitteesta: https://www.bibhudevmisra.com/
Osa 1: Yuga-syklin aikajanan purkaminen
Yuga Syklien oppi kertoo meidän elävän parhaillaan Kali Yugaa; pimeyden aikakautta, jolloin moraalinen hyve ja mentaaliset kyvyt saavuttavat alimman pisteen syklissä. Intialainen eepos ’Mahabharata’ kuvaa Kali Yugaa aikakautena, jolloin ”Maailman Sielu” on musta väriltään; vain yksi neljännes hyvettä on jäljellä, mikä hiljalleen lähenee nollaa Kali Yugan lopussa. Ihmiset kääntyvät pahuuden puoleen; sairaudet, aloitekyvyttömyys, raivo/viha, luonnononnettomuudet, ahdistus ja pelko hallitsevat. Katumus, uhrit ja uskonnolliset toimitukset päättyvät. Kaikki olennot rappioituvat. Muutos kulkee kaikkien asioiden lävitse poikkeuksetta.
Kali Yugaa (rauta-aikaa) edelsi kolme muuta Yugaa: Satya tai Krita Yuga (Kulta-Aika), Treta Yuga (Hopea-Aika) sekä Dwapara Yuga (Pronssi-Aika). Mahabharata-eepoksessa Hanuman antaa Yuga-syklistä seuraavanlaisen kuvauksen Pandava-prinssi Bhimalle:
”Kulta-Aika oli nimetty sen mukaan, koska oli vain yksi uskonto ja kaikki ihmiset olivat pyhimyksellisiä: niinpä heitä ei velvoitettu toteuttamaan uskonnollisia seremonioita…ihmiset eivät sen paremmin ostaneet kuin myyneet; ei ollut köyhiä eikä rikkaita; ei ollut tarvetta työskennellä, koska kaikki mitä ihmiset tarvitsivat saatiin tahdonvoimalla…Kulta-Aika oli vailla sairauksia; ei ollut vuosien tuomaa taantumusta; ei ollut vihaa, tai turhamaisuutta, tai pahaa ajatusta lainkaan; ei murhetta eikä pelkoa. Koko ihmiskunta kykeni saavuttamaan ylivertaisen siunauksellisuuden. Maailmansielu oli Valkoinen…itsen identifioituminen yleismaailmallisen sielun kanssa oli koko Täydellisen Ajan uskonto. Hopea-Ajalla uhritoimitukset alkoivat, ja Maailmansielusta tuli Punainen väriltään; hyveellisyys väheni neljänneksen. Ihmiskunta etsi totuutta ja toimitti uskonnollisia seremonioita; he saavuttivat tarvitsemansa antamalla ja tekemällä. Pronssi-Ajalla Maailmansielu oli Keltainen: uskonto väheni puoleen. Vedat jaettiin neljään osaan, ja vaikka joillakin olikin tietoa neljästä Vedasta, muut tiesivät vain kolme tai yhden. Mieli taantui, totuus väheni, ja intohimo, sairaudet ja onnettomuudet saapuivat; näiden vuoksi ihmisten tuli harjoittaa katumusta. Se oli dekadentti Aikakausi johtuen synnin vallasta.”2
Nyt elämme siis Kali Yugan pimeitä aikoja, jolloin hyveellisyys on lähes kadonnut maailmasta. Mutta milloin Kali Yuga alkoi? Ja milloin se loppuu? Huolimatta kehittyneestä teologisesta kehyksestä, mikä kuvaa tämän ajan piirteitä, Kali Yugan alku ja loppu pysyttelee mysteerien verhoamana. Yleisesti hyväksytty päivämäärä Kali Yugan alulle on 3102 Ekr., eli n. 35 vuotta suuren Mahabharatan taistelun päättymisestä. Tämä on hämmästyttävän lähellä vuotta 3114 Ekr., eli nykyistä ”Suuren Syklin” alkua Mayojen Pitkän Laskennan Kalenterissa. On mieltäkiinnittävää havaita, että molemmissa näissä tapauksissa syklien alkamisen päivämäärät laskettiin jälkikäteen. Mayat olivat uudelleenlaskeneet muinaiset kalenterinsa joskus vuosien 400 Ekr. ja 50 Jkr. välillä Izapan seremoniallisessa keskuksessa Mexicossa, ja asettaneet nykyisen Suuren Syklin alun Pitkän Laskennan Kalenterissa. Ja Intiassa, joskus vuoden 500 Ekr. paikkeila intialaisen kalenterisysteemin suuri uudelleenarvio oli tapahtunut. Tällä ajalla kuuluisa astronomi Aryabhatta oli identifioinut Kali Yugan alun vuoteen 3102 EKr. Miksi oli äkkiä tarpeen kahden muinaisen sivilisaation uudelleenlaskea päivämääriä, joiden olisi tullut olla olennainen osa heidän kalenterijärjestelmäänsä? Kuinka tällaiset merkitykselliset aikamerkit hävisivät heidän kollektiivisesta muistostaan? Palaamme näihin asioihin myöhemmin.
Yleisesti uskotaan, että Aryabhatta oli laskenut Pimeän Ajan alun perustuen informaatioon sanskriitin kielisessä astronomisessa tutkielmassa Surya Siddhantassa, jonka mukaan viisi ”maakeskistä planeettaa” (silmin erottuvat planeetat) – Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus – olivat linjassa keskenään 0 pistettä Oinaasta (lähellä tähteä Zeta Piscium) Kali Yugan alussa. Tällä tavoin hän päätyi päivämäärään 17/18 helmikuuta 3102 EKr. Kali Yugan aloituspäiväksi. Nykyaikaiset Richard Thompsonin tekemät simulaatiot kuitenkin osoittavat, että 17/18 helmikuuta 3102 Ekr. viisi maakeskistä planeettaa olivat taivaalla asemissa karkeasti ottaen 42 asteen kaaressa ja olivat hajaantuneet kolmen eläinradan merkin alle – Oinaaseen, Kaloihin ja Vesimieheen. Tätä ei voida pitää minkäänlaisena konjunktiona. Pajon valtavampia planeettojen ’linjauksia’ oli esiintynyt edellisinä ja seuraavina vuosisatoina. Toisin sanoen, maakeskisten planeettojen konjunktiota 0 pistettä Oinaassa, mikä oli oletettavasti Aryabhattan kohde, ei tapahtunut 3102 Ekr.
Tarkoittaako tämä sitä, että Aryabhatta teki erehdyksen taannehtivissa laskelmissaan? Ei oikeastaan. Sillä Surya Siddhanta ei koskaan tarkenna, että tämänkaltainen planeettojen konjunktio tapahtui Kali Yugan alussa. Päinvastoin, Surya Suddhanta täysin selkeästi ilmaisee, että tämä planeettojen konjunktio 0 astetta Oinaassa tapahtui Kulta-Ajan lopussa. Teksti kertoo: ”Näin siis Kulta-Ajan lopussa, kaikki planeetat, niiden keskimääräisen liikkeen mukaisesti – huomioimatta niiden solmuja ja apsideja – ovat konjunktiossa ensimmäisessä Oinaassa”.3 Valitettavasti kuitenkin tämä yksinkertainen lausahdus oli ilmaistu väärin joidenkin varhaisten kommentaattoreiden toimesta, johtuen heidän innokkuudestaan löytää astronominen selitys vuodelle 3102 Ekr., ja tästedes se on esitetty olevan tosiasia.
Yleinen ymmärrys muinaisessa hindu-astronomiassa oli, että nykyisen järjestyksen alussa kaikki planeetat aloittivat liikkeensä yhdessä 0 pistettä Oinaassa; ja kaikki planeetat palaavat samaan asemaan taivaissa tietyin intervallein, mikä johtaa yleismaailmalliseen konjunktioon. Surya Siddhanta esittää, että tämä konjunktio tapahtuu Kulta-Ajan lopussa. On kuitenkin erittäin laajalti levinnyt uskomus hindu-astronomiassa, että tämä konjunktio tapahtuu Brahman Päivän ja Yön alussa, mikä käsittää 1000 Yuga Sykliä. Samanlainen informaatio koskien planeettojen konjunktiota on myös esillä muinaisissa kreikkalaisissa teksteissä. Timaeuksessa Platon viittaa ”täydelliseen vuoteen”, mikä tapahtuu sillä hetkellä, kun aurinko, kuu ja kaikki planeetat palaavat samaan suhteelliseen paikkaan huolimatta kaikista niiden väliin tulleista käännähdyksistä.4 Tätä ideaa kaiutti kolmannen vuosisadan roomalainen kirjailija Censorinus, joka sanoi, että auringon, kuun ja viiden vaeltavan planeetan kiertoradat muodostavat yhden ”Heraklitoksen suuren vuoden”, milloin ne palaavat takaisin yhteen samaan aikaan ja samaan paikkaan, missä ne aikaisemmin olivat.5 Tämä ”Suuri Vuosi” mikä tunnetaan monilla muilla nimillä – ”Täydellinen Vuosi, ”Platoninen Vuosi”, ”Aristoteleen Ylivertainen Vuosi” jne. – oli eriävästi esitetty olevan kestoltaan 12,954 vuotta (Cicero) tai 10,800 vuotta (Heraklitos).
Ei siis jää epäilystäkään, että vuosiluku 3102 Ekr. Kali Yugan alkamiseksi ei perustunut mihinkään informaatioon Surya Siddhantassa tai missään muussakaan sanskriitin tekstissä. Päivämäärä kuvaannollisesti pomppaa tyhjästä. Ennen vuotta 500 Ekr. tätä vuosilukua ei mainittu missään sanskriitin tekstissä. Mistä Aryabhatta sitten sai tämän päivämäärän? Ei ole mitään viitteitä siitä, että hän olisi laskenut päivämäärän itse. On olemassa yksi sivuviittaus tähän päivämäärään sanskriitin tekstissä Aryabhatia, missä Aryabhatta mainitsee tekstin olevan kirjoitettu 3600 vuotta Kali Yugan alusta, jolloin hän oli 23-vuotias. Koska Aryabhatia oli kirjoitettu 499 JKr., näin ollen Kali Yugan alku voidaan jäljittää vuoteen 3102 Ekr. Kyseinen toteamus itsessään ei kuitenkaan paljasta minkäänlaista informaatiota päivämäärän astronomiseksi perustaksi, tai että oliko laskelma Aryabhattan itsensä tekemä. On mahdollista, että Aryabhatta oli lainannut kyseisen päivämäärän jostain toisesta lähteestä. Kyseisen päivämäärän alkuperää ympäröivä epämääräisyys tekee sen oikeellisuudesta hyvin epäilyttävän.
Tämän päivämäärän selvittäminen muinaisista sanskriitin teksteistä on kuitenkin hyvin vaikeaa, sillä niihin on ryöminyt joukko epätarkkuuksia Yuga Sykleistä. Sri Yukteswarin osoittamana, monissa sanskriitin teksteissä 12 000 vuoden kesto koko syklille oli keinotekoisesti korotettu 4 320 000 vuoden epänormaalin korkeaan arvoon tuoden mukaan ”360”:n kertomäärä, mikä esitettiin olevan ”ihmisvuosien” määrä, mikä muodostaa ”suuren vuoden”. Jotkin tekstit, kuten Mahabharata ja Manun Lait, kuitenkin sisältävät Yuga Syklin alkuperäisen arvon 12 000 vuotta. Monet muut muinaiset kulttuurit – kaldealaiset, zarathustralaiset ja kreikkalaiset – uskoivat myös 12 000 vuoden Aikakausien Sykliin. Kuuluisa sanskriitin tietäjä ja Intian nationalistijohtaja B. G. Tilak oli maininnut kirjassa ’Arktinen Koti Vedoissa’ (1903), että:
”Puranoiden kirjoittajat, joista monet vaikuttavat olevan kirjoitettu kristillisen aikakauden ensimmäisten vuosisatojen aikana, olivat luontevasti haluttomia uskomaan, että Kali Yuga olisi loppunut…seurasi siis yritys pidentää Kali Yugan kestoa muuntamalla 1000 (tai 1200) tavallista ihmisvuotta täten yhtä moneksi jumalalliseksi vuodeksi, yhdeksi jumalalliseksi vuodeksi, tai jumalten vuodeksi, ollen yhtä 360:n ihmisvuoden kanssa…ratkaisu ongelmaan oli yleismaailmallisesti omaksuttu, ja 1200 tavallista vuotta Kali Yugan kestoksi muutettiin välittömästi tämän nerokkaan menetelmän toimesta, käsittämättömäksi jumalalliseksi sykliksi, tai 360 x 1200 = 432,000 tavallista vuotta.”6
Yukteswar myös selvensi kirjassaan ’The Holy Science’ (1894), että täydellinen Yuga Sykli kestää 24 000 vuotta, ja se muodostuu 12 000 vuoden nousevasta syklistä, jolloin hyveellisyys portaittain kasvaa, ja toisesta 12 000 vuoden laskevasta kaaresta, jolloin hyveellisyys asteittain vähenee. Näin ollen, kunnes me saamme päätökseen 12 000 vuoden laskevan kaaren Satya Yugasta → Kali Yugaan, sekvenssi toistaa itsensä ja 12 000 vuoden nouseva kaari alkaa, mikä kulkee Kali Yugasta → Satya Yugaan. Yukteswar esittää, että ”jokainen näistä 12 000 periodista tuo mukanaan täydellisen muutoksen, sekä ulkoisesti aineellisessa maailmassa, ja sisäisesti älyllisessä tai elektrisessä maailmassa, ja tätä kutsutaan Daiva Yugaksi tai Elektriseksi Kaksoseksi.”7 Täydellisen Yuga Kierroksen 24 000:n vuoden kesto lähentelee 25,765 vuoden prekessiovuotta, mikä on auringon matka takaperin kahdentoista eläinradan merkin lävitse. Mieltäkiinnittävästi Surya Siddhanta osoittaa 54 arkkisekunnin arvon yhtä prekessiovuotta kohden, vastoin nykyistä 50.29 arvoa vuotta kohden. Tämä kääntyy tarkalleen 24 000:n vuoden prekessiovuodeksi! Tämä nostaa esiin sen mahdollisuuden, että nykyinen prekession havaittu arvo voi olla yksinkertaisesti väliaikainen poikkeama keskimääräisestä.
Nousevan ja laskevan Yuga Syklin käsite ei ole ehdotus, minkä Yukteswar loihti esiin tyhjästä ilmasta. Tämä idea on edelleen vallalla Intian Jainien parissa, jotka ovat yksi maan vanhimpia uskonnollisia lahkoja. Jainit uskovat, että täysi Aika Sykli (Kalachakra) pitää sisällään edistyvän ja taantuvan puoliskon. Edistyvän puoliskon aikana (Utsarpini) on asteittainen kasvu tiedossa, onnellisuudessa, terveydessä, etiikassa ja hengellisyydessä, siinä missä taantuvan kaaren aikana (Avasarpini) näissä laadullisuuksissa on asteittainen vähentymä. Jokainen puolisko muodostuu kuudesta pienemmästä aikakaudesta, ja yhdessä nämä molemmat puoliskot muodostavat täydellisen Aikasyklin. Nämä kaksi puoliskoa seuraavat toisiaan rikkoutumattomassa jatkuvuudessa ikuisuuteen, aivan kuten päivän ja yön syklit tai kuun kasvavat ja vähenevät syklit. On mahdollista, että Yukteswar on voinut saada vaikutteita muinaisten Jainien uskonjärjestelmästä; tai hän on voinut perustaa ideansa muinaisiin suullisiin perinteisiin, jotka eivät ole osa valtavirran dokumentoitua tietoa.
Nousevien ja laskevien aikakausien sykli oli myös vallalla kreikkalaisissa myyteissä. Kreikkalainen runoilija Hesiodos (750 Ekr. – 650 Ekr.) oli antanut todisteen Maailman Ajoista teoksessaan Työt ja Päivät, mihin hän oli lisännyt viidennen ajan, jota hän kutsui ’Sankarten Aikakaudeksi’, ja joka sijoittui Pronssi-Ajan ja Rauta-Ajan väliin. Hesiodoksen Kosmoksessa, Jenny Strauss Clay kirjoittaa:
”Platonin Valtiomiehen myytin pohjalta, Vernant myös väitti, että Hesiodoksen myytin väliaikainen kehys, eli rotujen sukksessio, ei ole lineaarinen vaan syklinen; rauta-ajan lopussa, minkä hän jakaa kahtia, rotujen sykli aloittaa alusta uudella kulta-ajalla tai, pikemminkin, uudella sankarten ajalla, sekvenssin käännähtäessä itsensä ympäri…Vernant itse tarjoaa ratkaisun huomauttaessaan, että ’ei ole todellisuudessa yhtä rauta-aikaa vaan kaksi ihmisolemassaolon tyyppiä.’”8
Tämä on hyvin mielenkiintoista. Jean-Pierre Vernant, joka on erittäin arvostettu muinaisen Kreikan kulttuurin spesialisti, selvästikin uskoo Aikakausien Syklin kääntyvän ympäri Hesiodoksen esityksen mukaisesti. Eikä siinä kaikki, hän lausuu Rauta-Ajalla olevan kaksi osaa, jotka vastaavat täysin Yukteswarin tulkintaa, missä laskevaa Kali Yugaa seuraa nouseva Kali Yuga. Voimme päätellä tässä kontekstissa, että ’Sankarten Aikakausi’, joka seurasi samantien Pronssi-Aikaa Hesiodoksen esityksissä, täytyy olla Hesiodoksen antama nimi laskevalle Kali Yugalle. Todistusaineisto eri lähteistä tukee huomiota täydellisestä 24 000:n vuoden Yuga-syklistä, mikä muodostuu 12 000:n vuoden nousevasta ja laskevasta kaaresta. Tämä tuo meidät kysymykseen eri Yugien suhteellisesti kestosta sekä väliajoista, jotka tapahtuvat jokaisen Yugan alussa ja lopussa, ja jotka tunnetaan nimillä Sandhya (aamunkoitto) ja Sandhyansa (iltahämärä). Seuraavat arvot ovat esitetty sanskriitin teksteissä Yugien kestoksi ja niiden aamunkoitoiksi ja iltahämäriksi.
Satya Yuga: 4000 vuotta + 400 vuotta aamunkoittoa + 400 vuotta iltahämärää = 4800 vuotta
Treta Yuga: 3000 vuotta + 300 vuotta aamunkoittoa + 300 vuotta iltahämärää = 3600 vuotta
Dwapara Yuga: 2000 vuotta + 200 vuotta aamunkoittoa + 200 vuotta iltahämärää = 2400 vuotta
Kali Yuga: 1000 vuotta + 100 vuotta aamunkoittoa + 100 vuotta iltahämärää = 1200 vuotta
Koska niin monia epätarkkuuksia on ryöminyt Yuga Syklien oppiin, kuten Yukteswar ja Tilak ovat osoittaneet, meidän tulee myös kyseenalaistaa Yugien suhteellisen keston tarkkuus siten kuin ne ovat esitetty sanskriitin teksteissä. Vaikka Yuga Sykli on mainittu suurin piirtein 30:n eri kulttuurin myyttisissä kuvauksissa, kuten tieteen historian professori MIT:ssä, Giorgio de Santillana, on osoittanut kirjassaan Hamletin Mylly (1969), löydämme hyvin vähän informaatiota koskien eri aikakausien suhteellista kestoa syklin sisällä. Tämä on melko yllättävää. Lähes kaikki näistä kertovat, että hyveellisyys ja oikeamielisyys vähenevät siirtyessämme Kulta-Ajalta seuraaville aikakausille. Jotkin niistä erityisesti mainitsevat hyveen vähenevän neljänneksellä jokaisella ajalla. Vaikuttaa kuitenkin olevan ylimalkaisia huomioita itse aikakausien kestosta. Mikäli jokaisen Yugan kesto vähenee syklistä toiseen, eikö tämän tärkeän asian pitäisi olla mainittu näissä lähteissä?
Niissä muutamissa todistuksissa, missä Yuga Syklien kestot ovat tarkennettu, huomaamme, että jokainen aika syklissä on samanpituinen. Esimerkiksi Zarathustralaiset uskovat maailman kestävän 12 000 vuotta, joka on jaettu neljään samanpituiseen 3000:n vuoden aikakauteen. Meksikolainen lähde, joka tunnetaan nimellä Codex Rios (myös viitattu nimellä Codex 3738 ja Codex Vaticanus A) esittää, että jokainen aikakausi kestää 4008, 4010, 4801 ja 5042 vuotta, muodostaen 17 861 vuoden kokonaisuuden. Voimme huomata, että myös tässä tapauksessa jokaisen aikakauden kesto on lähes sama.
Näin ollen, sanskriitin teksteissä mainitut neljän Yugan kestot (4800, 3600, 2400 ja 1200 vuotta) poikkeavat normista. Jokaisen Yugan kesto, tässä sekvenssissä, vähenee 1200 vuotta edellisestä. Tämä on aritmeettinen eteneminen mitä tavataan harvoin, ellei koskaan, luonnollisissa sykleissä. Tämä näennäisen epäluonnollinen sekvenssi herättää kysymyksen, josko Yugien kestot on tarkoituksenmukaisesti muunnettu jossain vaiheessa menneisyydessä, jotta voitaisiin antaa vaikutelma, että jokaisen Yugan kesto vähenee yhdenmukaisesti hyveellisyyden vähenemisen mukana Yugasta toiseen. On tärkeää huomata, että neljän Yugan suhteelliset kestot ovat tässä sekvenssissä 4:3:2:1. Tämä antaa pinnallisen vaikutelman siitä, että jokaisen Yugan kesto vähenee neljänneksellä toisesta toiseen. Mutta näin ei itse asiassa ole. Ne vähenevät kiinteän vuosimäärän verran l. 1200 vuodella.
Tässä on kaikista havahduttavin tosiasia: muinaisen Intian kaksi kuuluisinta tähtitieteilijää, Aryabhatta ja Paulisa, uskoivat molemmat, että Yuga Sykli muodostuu samanpituisista aikakausista! 11. vuosisadalla keskiaikainen tieteilijä Al-Beruni oli matkustanut Intian lävitse 13 vuoden ajan, kysellen ja keskustellen oppineiden kanssa, lukien sanskriitin tekstejä, seuraten uskonnollisia riittejä ja tapoja, ja oli muodostanut kattavan kommentaarin intialaisesta filosofiasta, tieteistä ja kulttuurista. Alberunin Intiassa Al-Beruni mainitsee Yuga Syklien opetuksen olleen pohjattu initialaisen tähtitieteilijän Brahmaguptan laskelmiin, joka puolestaan uutti tietonsa sanskriitin Smriti -teksteistä. Hän tekee mielenkiintoisen lausahduksen tässä yhteydessä:
”Lisäksi, Brahmagupta sanoo ”Aryabhattan harkitsevan neljää Yugaa neljänä tasaveroisena osana caturyugaa (Yuga Sykli). Näin ollen hän erkaantuu opetuksesta Smritissä, joka on juuri mainittu, ja hän joka erkaantuu meistä on vastustaja”.9
Se tosiasia, että Aryabhatta uskoi neljän Yugan olevan samanpituisia on erittäin tärkeä! Al-Beruni huomauttaa tästä hyvin varmasti: ”Näin ollen, Aryabhattan mukaan, Kali Yugassa on 3000 jumalallista vuotta…jokaisessa kahdessa yugassa on 6000 jumalallista vuotta…jokaisessa kolmessa yugassa on 9000 jumalallista vuotta.” Miksi Aryabhatta uskoisi tällaiseen? Oliko hänellä pääsy sellaisiin informaation lähteisiin, jotka ovat meiltä kadoksissa? Yllättäen, ei ainoastaan Aryabhatta pitänyt kiinni tästä näkökulmasta. Muinaisen Intian toinen juhlistettu tähtitieteilijä oli Paulisa, joka oli ilmeisesti ansainnut Brahmaguptan suosion kannattamalla 4:3:2:1 suhdetta Yugien kestolle. Kuitenkin Al-Berunin mukaan ”on mahdollista, että Paulisa ainaostaan mainitsee tämän metodin muiden joukossa, eikä se ole se, minkä hän erityisesti olisi itse omaksunut”.10 Tämä käy ilmi Paulisan uskosta koskien caturyugaa, kuten se on dokumentoitu Al-Berunin toimesta: ”Nykyisestä caturyugasta on kulunut kolme yugaa ts. hänen mukaansa 3 240 000 vuotta ts. 9000 jumalallista vuotta. Jälkimmäinen numero edustaa kolmea neljännestä caturyugan vuosista”.11 Tämä viittaa Paulisan uskoneen jokaisen yugan olevan 3000 jumalallista vuotta kestoltaan. Hän käyttää samaa metodia esittäessään laskelmansa kalpan kestolle, missä ”hän (Paulisa) ei ole muuttanut caturyugia tarkoiksi yugiksi, vaan ainoastaan muuttanut ne neljänneksiksi, ja kertonut nämä neljännekset yhden neljänneksen vuosien määrällä”.12
Tämä selvästikin viittaa siihen, että muinaisen Intian kaksi kunnioitetuinta tähtitieteilijää, Aryabhatta ja Paulisa, uskoivat Yuga Sykliin, joka käsitti neljä samanpituista 3000 jumalallisen vuoden Yugaa jokainen. Heidän mielipiteensä oli kuitenkin varjostettu Brahmaguptan vastakkaisella näkemyksellä. Hän (Brahmagupta) taisteli Aryabhattaa ja muita tähtitieteilijöitä vastaan, jotka pitivät eriäviä mielipiteitä, ja jopa vääristeli niitä. Al-Beruni sanoo Brahmaguptasta:
”Hän on riittävän töykeä verratakseen Aryabhattaa matoon, joka syödessään puuta vahingossa kuvailee sen joitakin piirteitä ymmärtämättä niitä ja aikomatta piirtää niitä. ”Kuitenkin hän, joka tietää nämä asiat perinpohjin, seisoo vastakkain Aryabhattaa, Srishenaa ja Vishnucandraa kuten leijona gaselleja vastaan. He eivät ole kyvykkäitä antamaan hänen nähdä heidän kasvojaan. ”Tällaisilla loukkaavilla termeillä hän hyökkää Aryabhattaa kohtaan ja kohtelee häntä väärin”.13
Voimme nyt ymmärtää miksi Brahmaguptan mielipide viimein voitti muiden hänen aikalaistensa tähtitieteilijöiden näkemyksien sijaan, eikä asiassa ollut millään tavoin kyse hänen logiikkansa sisäisestä järkevyydestä tai hänen lähteidensä autenttisuudesta. Meidän on korkea aika lakata seisomasta vastarinnassa Aryabhattaa, Paulisaa, Srishenaa, Vishnucandraa ja muita kuten ”leijona gaselleja” vastaan, ja sen sijaan ottaa huomioon hyvin todellinen mahdollisuus, että Yugat Aikakausien Syklissä ovat samanpituisia, ja Yugien 4:3:2:1 sekvenssi on ollut mahdollisesti matemaattinen manipulaatio, joka ryömi Yuga Syklien oppiin joskus ennen vuotta 500 JKr. On mahdollista, että tämä manipulaatio tuotiin mukaan, koska ihmiset olivat taipuvaisia uskomaan, että Yugien keston tulisi vähentyä hyveellisyyden ja ihmisen pitkäikäisyyden mukana Yugasta toiseen. Hieno kaava muodosteltiin, jossa Yugien kokonaiskesto summautui 12 000:ksi vuodeksi. Oli kuitenkin yksi ongelma. Mikäli Kali Yuga on 1200 vuoden pituinen, sen olisi tullut päättyä jo monta kertaa johtuen sen oletetusta alusta vuonna 3102 EKr. Jotta tämä mahdollisesti häpeällinen asia voitiin kiertää, toinen monimutkaisuus tuotiin mukaan. Jokainen ”vuosi” Yuga Syklissä tuli korotetuksi 4 320 000 vuodeksi (12 000 * 360) ja Kali Yuga tuli merkitsemään 432 000 vuotta (1200 * 360). Ihmiskunta tuli näin ollen tuomituksi lähes päättymättömän pimeyden kestoon.
Alkuperäinen Yuga Syklin opetus vaikuttaa olleen hyvin yksinkertainen: 12 000 vuoden Yuga Syklin kesto, jossa jokainen Yuga kestää 3000 vuotta. Tämä sykli on koodattu ”Saptarsi Kalenteriin”, jota on käytetty Intiassa tuhansia vuosia. Sitä käytettiin laajalti Maurya -aikakauden aikana neljännellä vuosisadalla EKr. ja se on edelleen käytössä joissakin osissa Intiaa. Käsite ”Saptarsi” viittaa ”Seitsemään Rishiin” tai ”Seitsemään Tietäjään”, jotka edustavat Ison Karhun (Ursa Major) seitsemää tähteä. Heitä pidetään valaistuneina risheinä, jotka ilmestyvät jokaisen Yugan alussa levittääkseen sivilisaation lakeja. Intiassa käytössä olleessa Saptarsi -kalenterissa oli 2700 vuoden sykli; on sanottu Ison Karhun tähdistön pysyttelevän 100 vuotta jokaisessa 27:stä ”Nakshatrassa” (kuuasterismi), mikä tekee yhteensä 2700 vuoden syklin.14 2700 vuoden sykliin oli myös viitattu ”Saptarsi -aikakautena” tai ”Saptarsi Yugana”.
Kuva 1. Ison Karhun tähdistö (Ursa Major) on selvästi nähtävissä pohjoisella taivaalla läpi vuoden. Seitsemän kirkkainta tähteä edustavat Seitsemää Tietäjää (Saptarshi). Ison Karhun tähdistö ilmenee merkityksellisenä monien eri kulttuurien mytologioissa.15
Mikäli Saptarsi -kalenterin 2700 vuoden sykli edustaa kunkin aikakauden todellista kestoa, näin ollen jäljelle jäävät 300 vuotta aikakauden 3000 vuoden kokonaiskestosta (edustaen 1/10 aikakauden kestosta) tarkoittaa automaattista ”ylimenokautta” kunnes seuraavan Yugan laadullisuudet ovat täysin ilmentyneitä. Nykyisen tavan mukaisesti tämä ylimenokausi voidaan jakaa kahteen 150 vuoden osaan, joista toinen esiintyy Yugan alussa ja joka tunnetaan Aamunkoiton nimellä (Sandhya), ja toinen sen terminaationa, joka tunnetaan Iltahämärän (Sandhyansa) nimellä. Yuga Syklin kokonaiskesto, poislukien ylimenokaudet, tekee (2700 * 4) ts. 10 800 vuotta, mikä on kestoltaan sama kuin helleenisen perinteen ”Heraklitoksen Suuri Vuosi”!
Historioitsijat ovat samanmielisiä siitä, että Saptarsi -kalenteri, joka oli käytössä Maurya aikakaudella neljännellä vuosisadalla EKr., alkoi vuodesta 6676 EKr. Kirjassaan ”Seitsemän Rishin Perinteet” tohtori J.E. Mitchiner varmentaa tämän: ”Voimme todeta, että vanhempi ja alkuperäinen Seitsemän Rishin Aikakauden versio tapahtui Seitsemän Rishin olemisena Krttikassa 6676 EKr….tämä versio oli käytössä pohjoisessa Intiassa viimeistään neljänneltä vuosisadalta EKr., kuten kreikkalaisten ja roomalaisten lausunnot todistavat; se oli myös Vrddha Gargan käyttämä versio kristillisen aikakauden alussa”.16 Tosiasiassa initialaisten kuninkaiden kronologia menee kauemmas kuin 6676 EKr. kuten on dokumentoitu kreikkalaisten ja roomalaisten historioitsijoiden Pliniuksen ja Arrianin toimesta. Plinius esittää, että ”Isä Liberistä (Bacchus/Dionysos) Aleksanteri Suureen (kuoli 323 EKr.), intialaiset tunnistavat 154 kuningasta, ja he pitävät tätä (aikaa) 6451 vuotena ja kolmena kuukautena”.17 Arrian asettaa 153 kuningasta ja 6462 vuotta Dionysoksen ja Sandrokottoksen väliiin (Chandragupta Maurya), jonka hoviin kreikkalainen lähetystö lähetettiin vuonna 314 EKr.18 Molemmat viittaukset päätyvät yhteensä vuoden 6776 EKr. päivämäärään, mikä on 100 vuotta ennen Saptarsi -kalenterin alkua vuona 6676 EKr. Pliniuksen ja Arrianin kertomuksista käy selväksi se, että he ovat identifioineet erityisen kuninkaan intialaisten kuninkaiden listaan, joka vastasi kreikkalaista Dionysosta tai roomalaista Bacchusta, ja kenen valtakausi oli päättynyt suurin piirtein vuonna 6776 EKr. Kuka se olisi voinut olla? Orientalisti-kirjailija Sir William Jonesin mukaan Dionysos tai Bacchus ei ollut kukaan muu kuin intialainen monarkki Rama. Esseessään ”Kreikan, Italian ja Intian Jumalista” (1784), Jones ”esittää Raman olevan sama kuin Dionysos, jonka on sanottu valloittaneen Intian satyyrien armeijan avulla, jota johti Pan; ja Rama oli myös mahtava valloittaja, ja hänellä oli suuri apinoiden tai satyyrien armeija, jota johti Marytu (Hanuman), Pavanin poika. Raman havaitaan muistutttavan myös muilta puoliltaan intialaista Bacchusta”.19 Sir William Jones huomauttaa myös, että ”Meron on sanottu kreikkalaisten toimesta olleen vuori Intiassa, missä heidän Dionysoksensa syntyi, ja että Meru on myös vuori lähellä Naishadan (tai Nysan) kaupunkia, jota kutsutaan kreikkalaisten maantieteilijöiden toimesta Dionysopolikseksi, ja jota juhlistetaan yleismaailmallisesti sanskriitin runoissa”.20
Sekä Plinius että Arrian olivat tietoisia näistä yhteenliittymistä. Plinius oli asettanut dionyysiset satyyrit ”Intian trooppisille vuorille”, siinä missä ”opimme Arrianilta (Hist.Ind. s. 318, 321), että Bacchuksen tai Dionysoksen palvonta oli yleistä Intiassa ja hänen palvelijansa noudattivat useita samanlaisia riittejä kuin Kreikassa…Tämän perusteella, Aleksanterin astuessa Intian maaperälle, alkuperäisasukkaat käsittivät kreikkalaisten kuuluvan samaan perheeseen kuin he itsekin; ja Nysan ihmisten lähettäessä kaupunkinsa johtavan henkilön varmistaakseen vapautensa kreikkalaiselta valloittajalta, he kutsuivat häntä Dionysoksen hyvin tunnetulla nimellä, jota pidettiin kaikista toimivimpana keinona heidän päämääriensä saavuttamiseksi. ”Oi Kuningas, nyssalaiset vetoavat teihin sallimaan heidän nauttivan vapauksistaan ja laeistaan kunnioituksesta Dionysosta kohtaan”.21
Dionysoksen samankeskisyys Raman kanssa tarjoaa meille raikkaita perspektiivejä. Intialaisen perinteen mukaan Rama oli elänyt Treta Yugan loppupuolella, ja Dwapara Yuga oli alkanut pian hänen kuolemansa jälkeen. Tämä viittaa siihen, että vuosiluku 6676 EKr. Saptarsi -kalenterin alkuvuodeksi, mikä on 100 vuotta Dionysoksen ts. Raman jälkeen, viittaa Dwapara Yugan alkuun laskevalla kaarella. Myöhäisempi Saptarsi -kalenteri, joka on edelleen käytössä Intiassa, alkoi vuonna 3076 EKr.. Mutta, kuten tohtori Subhash Kak osoittaa, ”uusi laskenta, joka menee aina vuoteen 3076 EKr. oli aloitettu myöhemmin, jotta se saataisiin alkamaan niin lähellä Kalin aikakautta kuin suinkin mahdollista”.22 Tämä muunnelma voidaan hyvin todentaa, sillä vuonna 3076 EKr. Iso Karhu oli ”Magha” -nakshatrassa (kuuasterismi) kuten on mainittu Varahamihiran toimesta Brihat-Samhitassa (Brs. 13-3). Mutta Subhash Kak osoittaa, että ”kreikkalaisten aikaan nakshatrat listattiin alkaen Asvinista (Surya Siddhanta 8.9.). Maghan ollessa kymmenes nakshatra alkaen laskemisen Asvinista, meidän tulee lisätä 900 vuotta löytääksemme aikakauden syklin aluksi. Tämä vie meidät vuoteen 3976 EKr. Yksi täysi 2700 vuoden Saptarsi -sykli ennen sitä tuo meidät vuoteen 6676 EKr.”.23 Koska Dwapara Yuga edeltää suoraan Kali Yugaa, tulemme jälleen siihen johtopäätökseen, että Saptarsi -kalenterin vuoden 6676 EKr. alku laski aikaa Dwapara Yugasta.
Kuva 2. 27 Nakshatran listaus. Iso Karhu oli Maghassa vuonna 3076 Ekr. ja Ashvinissa vuonna 3976 / 6676 Ekr.
Tiedämme myös, että Saptarsi -kalenteria, jota käytettiin Maurya -aikakaudella, käytettiin jäljittämään Mahabharatan sotakuninkaiden genealogisia rekistereitä. Mahabharatan kuvatessa tapahtumia, jotka tapahtuivat Dwapara Yugan aikana, ei voi olla epäilystäkään, että vuodesta 6676 Ekr. alkava Saptarsi Sykli merkkaa Dwapara Yugan alkua laskevalla kaarella. Mikäli käytämme tätä lukua ankkuripisteenä, ja Saptarsi -kalenteria perustana Yuga Syklien kestolle (Yugan kesto 2700 vuotta 300 vuoden ylimenokausineen), tällöin koko Yuga Syklin aikajana tulee puretuksi.
Kuva 3. Yuga Syklin Aikajana. Tämä Yuga Syklin aikajana osoittaa Kulta-Ajan alun vuoteen 12676 Ekr., enemmän kuin 14 500 vuotta ennen nykyhetkeä, jolloin Iso Karhu oli ”Shravana” nakshatrassa (Iso Karhu etenee kolmella nakshatralla jokaisessa Yugassa 300 vuoden ylimenokauden vuoksi). Tämä on yhtäpitävä intialaisen perinteen kanssa, sillä Mahabharata mainitsee, että muinaisessa perinteessä Shravana nakshatra on ensimmäisellä paikalla Nakshatra -syklissä. Aikajana myös viittaa, että nouseva Kali Yuga, mikä on aikakausi jolla me elämme, päättyy 2025 JKr. kolmensadan vuoden ylimenokauden jälkeen.24 Dwapara Yugan nousevaa kaarta seuraa tämän jälkeen kaksi muuta Yugaa: Treta Yugan nouseva kaari ja Satya Yugan nouseva kari, mikä täydentää 12 000 vuoden nousevan kaaren. Sanskriitin teksti Brahma-vaivarta Purana kuvaa dialogia Sri Khrisnan ja jumalatar Gangesin kanssa. Tässä tekstissä Khrisna sanoo, että Kali Yugan 5000 vuoden jälkeen saapuu uuden Kulta-Ajan aamunkoitto, joka kestää 10 000 vuotta (50, 59). Tämä voidaan välittömästi ymmärtää Yuga Syklin aikajanan kontekstissa kuten se on tässä esitetty. Olemme tällä hetkellä Kali Yugan lopussa, lähes 5700 vuotta sen alusta vuonna 3676 EKr. Ja Kali Yugan loppumista seuraa kolme muuta Yugaa, jotka kestävät 9000 vuotta, kunnes nouseva kaari päättyy.
1 ”Veljekset taistelevat ja kaatavat toisensa, ja sisarten pojat turmelevat veljeyden; Ankaraa on maan päällä, suuren huoruuden vallitessa; Kirves-aika, Miekka-Aika, kilvet ruhjoutuvat, Tuuli-Aika, Susi-Aika, koko maailma kaatuu; ihmiset eivät säästä toisiaan.” – Völuspá
2 The Mahabharata, kirja 3: Vana Parva, Tirtha-yatra Parva, OSA CXLVIII, Kisari Mohan Ganguli, tr.[1883-1896], http://sacredtexts.com
3 Sûrya-Siddhânta: Hindu-astronomian käsikirja, Ebenezer Burgess, Phanindralal Gangooly, kappale 1, s. 41.
4 Platon, Timaeus, 39d.
5 De die natali, 18.11.
6 Lokamanya Bâl Gangâdhar Tilak: The Arctic Home in the Vedas. Messrs. TILAK BROS, Gaikwar Wada, Poona City, 1903.
7 Sri Yukteswar: The Holy Science, 1894, p . 11.
8 Jenny Strauss Clay: Hesiod’s Cosmos. Cambridge University Press, 2003. sivu 83.
9 Alberuni’s India, Kappale XLII.
10 Alberuni’s India, Kappale XLII, p 375
11 Alberuni’s India, Kappale XLII, p 376
12 Alberuni’s India, Kappale XLII, p 375
13 Alberuni’s India, Chapter XLII, p 376
14 Subhash Kak, On the Chronological Framework for Indian Culture, Indian Council of Philosophical Research, 2000, p 1-24.
15 Ei vähiten muinais-suomalaisten, jotka olivat nk. Karhun Kansaa. Karhun mytologiassa ilmenee tämän lisäksi selviä yhteyksiä Kristus -myyttiin: 1) jumala, jonka alkuperä on taivaaassa ja joka laskeutuu maan päälle; 2) jumala, joka tapetaan / uhrataan; 3) jumala, jonka veri ja liha syödään; 4) jumala, joka nousee takaisin taivaisiin ”otavaisen olkapäille”. – käänt. huom.
16 J.E. Mitchiner, Traditions of the Seven Rishis, Motilal B, Delhi 1982, p. 163.
17 Pliny, Naturalis Historia, 6.59-60
18 Arrian,Indica, 9.9
19 Encyclopaedia Londinensis, Vol 21, 1826, p 677
20 Sir William Jones, On the Gods of Greece, Italy and India, 1784
21 The Edinburgh encyclopaedia, Volume 3, 1830, p 174
22 Subhash Kak, On the Chronological Framework for Indian Culture, Indian Council of Philosophical Research. 2000, pp. 1-24.
23 Subhash Kak, On the Chronological Framework for Indian Culture, Indian Council of Philosophical Research. 2000, pp. 1-24.
24 Teosofian parissa on esitetty, että Mestarit kokoontuvat Shamballassa jokaisen sadan vuoden välein tekemään suunnitelmiaan sivilisaation kehittämiseksi seuraavan sadan vuoden ajaksi. Seuraavan kokoontumisen on sanottu olevan toukokuussa 2025 Wesakin / Vaisakhin aikaan. Voimme havaita tässä asiassa samankeskisyyden Kali Yugan aikakauden päättymisen kanssa. – käänt. huom.
Sanan Mahti 
Jätä kommentti