Osa 2: Arkeologinen ja Historiallinen Todistusaineisto
Yuga Syklin opin mukaan ylimenokaudet aikakausien välillä ovat aina liitoksissa maailmanlaajuiseen sivilisaatioiden romahtamiseen ja ankariin ekologisiin katastrofeihin, mitkä pyyhkivät altaan käytännössä kaikki jäljet ihmissivilisaatioista. Uusi sivilisaatio, mikä nousee ylös uudella aikakaudella on muutamien kataklysmistä selvinneiden ohjaama, jotka kantavat mukanaan edellisen aikakauden teknisen ja henkisen tiedon. Monet muinaiset lähteet kertovat meille ”seitsemän pyhimyksen” (”Saptarsi”) enigmaattisesta joukosta, joiden kerrotaan ilmestyvän jokaisen aikakauden alussa ja levittävän sivilisaation taiteen. Löydämme heidät myyteistä ympäri maailman – Sumerista, Intiasta, Polynesiasta, Etelä-Amerikasta ja Pohjois-Amerikasta. He omaavat äärettömän viisauden ja voiman, kykenevät matkaamaan maiden ja merien ylitse, ja ottamaan erilaisia muotoja tahtonsa mukaan. Olivatko he edellisen aikakauden selviytyjiä tai vierailijoita ulkoavaruudesta?1 Mielipiteet tämän suhteen vaihtelevat, mutta kumpaakaan näkemystä ei voida hylätä ilman kunnollista asian tarkastelua. Joka tapauksessa, pääasiallinen pointti on, että ylimenokausien aikakausien välillä täytyy välttämättä korreloida niiden ankarien kataklysmisten tapahtumien kanssa, jotka säännöllisin väliajoin vaikuttavat planeettaamme, kuten asia heijastuu arkeologisissa rekistereissä. Kuten tulemme näkemään, tässä esitetty Yuga Syklin aikajana korreloi näiden katastrofaalisten tapahtumien kanssa huomattavalla tarkkuudella. Tämän lisäksi ylimenokausien voidaan myös nähdä korreloivan päivämäärien kanssa, jotka ovat rekisteröity moniin muinaisiin kalentereihin ja perinteisiin.
Ensimmäinen ylimenokausi 12 000 vuoden laskevalla Yuga Syklillä on 300 vuoden aika Kulta-Ajan lopussa vuodesta 9976 Ekr. – 9676 Ekr. Tämä on aika milloin viimeisin jääkausi loppui äkisti; ilmasto muuttui hyvin lämpimäksi todella nopeasti, ja useat suuret nisäkäslajit kuten mammutti kuolivat sukupuuttoon. Useat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että tuhoisa maailmanlaajuinen tulva tapahtui suurin piirtein vuonna 9600 Ekr.2 Tämä on linjassa monien muinaisten perinteiden ja legendojen kanssa. Timaeuksessa Platon puhuu myyttisestä Atlantiksen saaresta, mikä tuli meren nielemäksi ”yhdessä epäonnen päivässä ja yössä” n. vuonna 9600 Ekr. Tämä tapahtuma on myös tullut kirjatuksi ylös monien eri kulttuurien tulva-myyteissä, mitkä lähes yksimielisesti puhuvat valtavista vesivalleista, jotka upottivat kokonaisia maa-alueita korkeimpiin vuoriin saakka, ja joita seurasivat ankara sade, tulipallot taivaalta, äärimmäinen kylmyys ja pitkät pimeyden ajat. Intialaisessa perinteessä tämä tulva tapahtui Kulta-Ajan lopussa. Tämän suuren tulvan selviytyjä oli Manu, ihmiskunnan kantaisä, joka on asetettu intialaisten kuninkaiden perimyslinjan pääksi.3
Mikä olisi voinut johtaa tähän äkkinäiseen maailmanlaajuiseen tulvaan? Arkeologi Bruce Masse Los Alamosin Kansallisesta Laboratoriosta Uudessa Meksikossa oli tarkastellut näytteitä 175:stä tulvamyyteistä ympäri maailman ja päätellyt, että näissä tapahtumissa kuvatut ympäristövaikutukset, jotka ovat myös linjassa arkeologisen ja geofysikaalisen datan kanssa, olisi voinut aiheuttaa ainoastaan tuhoisa, syvän veden valtamerellinen komeettaisku.4 Vuonna 2008 joukko tanskalaisia geologeja Niels Bohr Instituutista (NBI) Kööpenhaminassa tutkivat jääkerrosten dataa Grönlannista, ja päättelivät jääkauden loppuneen täsmälleen vuonna 9703 Ekr. Tutkija Jorgen Peder Steffensen sanoi, että ”siirtymisessä jääkaudesta nykyiseen lämpimään, jääkausien väliseen aikakauteemme, on ilmastosiirtymä niin nopea, että on kuin nappia olisi painettu”.5 Hiljattain vuonna 2012 kansainvälinen joukko tiedemiehiä päätteli, että maapalloa pommitti meteoriittimyrsky lähes 12 000 vuotta sitten, mikä lopetti jääkauden tehokkaasti, ja johti esihistoriallisen sivilisaation loppuun ja monien eläinlajien sukupuuttoon.6 On mielenkiintoista huomata, että vuoden 9703 Ekr. päivämäärä äkkinäiselle ilmastonmuutokselle osuu 300 vuoden ylimenokauden aikajanalle edellisen Kulta-Ajan lopussa vuosina 9976 Ekr. – 6676 Ekr., ja sellaisenaan se tarjoaa ensimmäisen tärkeän todennuksen tässä tarkennetulle Yuga Syklin aikajanalle.
300 vuoden ylimenokausi Treta Yugan ja Dwaparayugan välillä vuodesta 6976 Ekr. – 6676 Ekr. osuu myös yhteen merkittävän ympäristötapahtuman kanssa – Mustan Meren Katastrofin kanssa, mikä on hiljattain päivätty vuoteen 6700 Ekr. Musta Meri oli aiemmin makean veden järvi. Tämä oli ennen kuin Välimeri, joka oli paisunut sulaineista jäävesistä, murskasi luonnollisen padon ja leikkasi läpi ohuen Bosborin Salmen, aiheuttaen Mustan Meren katastrofaalisen tulvimisen. Tämä nosti Mustan Meren vesitasoja usealla sadalla jalalla, tulvi enemmän kuin 60 000 neliömetrin alueella maata, ja laajensi Mustan Meren rannikkoviivaa merkittävästi (n. 30 %:lla).7 Tämä tapahtuma muutti sivilisaation suuntaa perustavanlaatuisesti Kaakkois-Euroopassa ja läntisessä Anatoliassa. Geologit Bill Ryan ja Walter Pitman Lamont-Dohertyn Maa-observatoriosta New Yorkissa, jotka olivat ensimmäisenä esittäneet Mustan Meren Katastrofin hypoteesin, ovat menneet niinkin pitkälle kuin verratakseen sitä Nooan Tulvaan.
Samanlaisia valtavia tulvia tapahtui useassa osassa maailmaa, kun massiiviset jäävedet, sulavan jään paisuttamina, murskasivat jääesteet ja syöksyivät ympäröiville alueille. Kirjassa Underworld, Graham Hancock on kuvannut joitakin karmeita tapahtumia, jotka ravistelivat maailmaa tuolloin. Joskus vuosien 6900 Ekr. – 6200 Ekr. Laurentiidin jäävalli hajosi Hudson Bayssa ja valtava määrä jäävesiä sisämaan Agassiz/Ojibway -järvestä syöksyi Labradorin Mereen. Tämä oli mahdollisesti ”suurin yksittäinen neljännes-aikakauden tulvista”, mikä on yksistään saattanut nostaa maailmanlaajuisia meren pinta-aloja puolella metrillä.8 Aika vuosien 7000 Ekr. – 6000 Ekr. oli myös luonteenomaisesti määrittynyt valtavien maanjäristysten aikana Euroopassa. Pohjoisessa Ruotsissa jotkut näistä maanjäristyksistä aiheuttivat ”aaltoja maan päällä”, 10 metriä korkeita, joihin viitataan ”kivitsunameina”. On mahdollista, että kataklysmisten tapahtumien globaali ketju tämän ylimenokauden aikana on voinut olla yhden taustalla olevan syyn aiheuttama, mikä on vielä meidän selvittämättä.
Kuva 5. mustan Meren katastrofi, ennen ja jälkeen. Välimereltä (Aegean Mereltä) leikkasi läpi kapean solan lävitse (nykyisin tunnettuna Bosborin salmena) ja syöksyi Mustaan Mereen (jonka taso oli 80 metriä merenpinnan alla) muodostaen valtavan vesiputouksen. Jokainen päivä kahden vuoden ajan 42 neliömetriö merivettä leikkasi läpi kapean kanavan ja syöksyi järveen – enemmän kuin 200 kertaa Niagaran putousten määrä. Lähde: NASA
Ylimenokausi Dwaparayugan ja Kali yugan välillä vuosina 3976 Ekr. – 3676 Ekr. oli myös jälleen useiden ympäristökataklysmien merkitsemä, joiden tarkka luonne pysyttelee mysteerinä. Siihen viitataan geologiassa 5.9 kilovuoden tapahtumana, ja sitä pidetään yhtenä intensiivisimmistä kuivuuden aiheuttajista holoseeni-aikakaudella. Se tapahtui suurin piirtein vuonna 3900 Ekr., päättäen neoliittisen aikakauden ja sai aikaiseksi Saharan autiomaan viimeisimmän kuivumisen. Samanaikaisesti vuosien 4000 Ekr. – 3000 Ekr. Sumerin rannikkoalueet kohtasivat ankaran tulvimisen, mikä oli ”paikallinen vaikutus maailmanlaajuisesta äkillisestä, suhteellisen lyhytaikaisesti tulvimisesta, joka tunnetaan Flandrisena merenpinnan kohoamisena – millä oli merkittävä vaiktus ei ainoastaan Lahden rannoilla vaan myös monissa osissa Aasiaa”.9 Tämä katastrofaalinen tulviminen johti Ubaid -aikakauden loppumiseen Mesopotamiassa, ja sai aikaan maailmanlaajuisen muuttoaallon jokilaaksoihin.
Tämä ylimenokausi aikakausien välillä on rekisteröity monissa muinaisissa kalentereissa, sillä löydämme merkityksellisten päivämäärien rykelmän tältä aikakaudelta. Hyvin pitkän aikaa oli vallalla uskomus läntisessä maailmassa, että maailma luotiin vuonna 4004 Ekr. Tämä päivämäärä on meille tunnettu Vanhan Testamentin genealogioista. Kyseinen päivämäärä on vain 28 vuotta ennen Dwaparyugan loppua ja ylimenokauden alkua. Saptarsi -kalenteri, joka on edelleen käytössä Intiassa, laski aikaa Kali Yugalla alkaen vuodesta 3976 Ekr., mikä risteää ylimenokauden alkamisen kanssa. Maailman luominen juutalaisessa uskonnollisessa kalenterissa on 3761 Ekr., mikä on keskellä ylimenokautta.
Kuuluisa Mahabharatan Sota Intiassa, mikä tapahtui ylimenokauden aikana aikakausien välissä, voidaan nyt päivätä vuoteen 3711 Ekr. Mahabharata mainitsee, että Dwaparayuga loppui ja Kali Yuga alkoi niin pian kuin Khrisna jätti maailman; ja sitten meret paisuivat ja upottivat Dwarkan saari-kaupungin, mikä sijaitsi läntisen Intian rannikolla. Vuonna 2002, Intian Kansallinen Meriteknologian Instituutti (NIO), löysi kaksi uponnutta kaupunkia Cambayn Lahdelta n. 120 jalan syvyydesstä. Nämä mystiset uponneet kaupungit olivat rakennettu verkostoksi, niillä oli tornivallit, massiivisia geometrisiä rakennuksia ja valtavia insinööritaidonnäytteitä kuten patoja, ja ne sijaitsivat täysin vedenpinnan yllä n. 7000 vuotta sitten. Lähes 2000 ihmistekoista esinettä löydettiin näiltä paikoilta, joista jotkut ovat hiiliajoitettu vuosien 6500 Ekr. – 7500 Ekr. välille, viitaten niiden olemassaoloon Dwaparayugan aikakaudella.
Kuva 6. Vedenalaiset Dwarkan legendaarisen kaupungin rauniot länsi-Intian rannikolla n. 170 jalkaa Arabian Meren alapuolella. Lähde: The Lost City of Dvaraka – S.R. Rao
Muinaisiin perinteisiin viitaten, Kali Yugan laskeva kaari, johon Hesiodos viittasi ”Sankarten Aikakautena”, loppui Troijan lakeuksilla käydyssä taistelussa. Yuga Syklin aikajana viittaa siihen, että 300 vuoden ylimenokausi laskevan ja nousevan Kali Yugan välillä ulottui vuodesta 976 Ekr. vuoteen 676 Ekr.; ja mikä mielenkiintoisinta, tämä risteää 300 vuoden aikajanan kanssa vuodesta 1100 Ekr. vuoteen 800 Ekr., mihin viitataan historioitsijoiden parissa Kreikkalaisena Pimeänä Aikana! Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että valtava tuho osui Kreikan saaristoon tähän aikaan. Suuret Mykenealaiset kaupungit ja palatsit sortuivat. Kylät ja kaupungit paloivat, tuhoutuivat ja ne hylättiin. Kaupunkien väkimäärä väheni merkittävästi, oli laajalle levinnyt nälänhätä ja ihmiset asuivat eristyneissä, pienissä yhteisöissä. Senkaltaisia olivat kataklysmit suuruudeltaan, että kreikkalaiset unohtivat kokonaan kirjoitustaidon, mikä heidän piti oppia uudestaan foinikialaisilta kahdeksannella vuosisadalla! Muinaiset kauppareitit rikkoutuivat ja tulivat päätökseensä.
Tämä ei ollut kuitenkaan ainoastaan muinaisen kreikkalaisen sivilisaation romahdus; tällä aikakaudella oli maailmanlaajuinen sivilisaatioiden romahdus. Heettiläiset kärsivät vakavasta häiriöstä ja kaupungit Troysta Gazaan tuhoutuivat. Myös Egypti menetti otteensa kuningaskunnastaan. Aikakausi vuodesta 1070 Ekr. vuoteen 664 Ekr. on tunnettu Egyptissä ”Kolmantena Väliaikana”, minkä aikana Egyptiä johti ja hallitsi muukalaiset, ja valtakunnassa oli poliittinen ja sosiaalinen hajaannus ja kaaos. Egyptiä koettelivat kasvavassa määrin sarja kuivuuskausia, Niilin epänormaali tulviminen ja nälänähätä. Intiassa Indus -laakson sivilisaatio lopulta tuhoutui n. Vuoden 1000 Ekr. paikkeilla. Katastrofi iski myös muinaiseen Olmeekkien sivilisaatioon tähän aikaan. Ensimmäinen Olmeekkien keskus, San Lorenzo, hylättiin n. vuoden 900 Ekr. paikkeilla. San Lorenzon keskuksen kokonaisvaltainen tuhoutuminen tapahtui myös n. vuonna 950 Ekr., ja tutkijat uskovat, että valtavat ympäistönmuutokset ovat voineet olla vastuussa tästä Olmeekkien keskusten siirtymisestä, tiettyjen tärkeiden jokien muuttaessa suuntaansa.
Jälleen kerran emme tiedä, mikä aikaansai tämän tuhoisan tapahtumien käänteen ympäri maailman. Historioitsijat ovat spekuloineet katastrofisten ilmastonmuutosten sarjaa. Egyptiläiset todistukset kertovat, että ”jokin ilmassa esti suuren osan auringonvaloa saavuttamasta maaperää ja myös pysäytti maailmanlaajuisen puiden kasvun lähes kahdeksi vuosikymmeneksi aina vuoteen 1140 Ekr. asti”.10 Yksi ehdotettu syy on Hekla 3:n purkautuminen Islannissa, mutta tämän tapahtuman päiväys on kiistelty. Kuitenkin, koska laskeva ja nouseva Kali Yuga eivät ole niin erilaisia niiden laadullisissa aspekteissaan, tuhon määrä tämän ylimenokauden aikana ei ollut ehkäpä niin ankara kuin aikaisempi, jonka tuloksena jotkut sivilisaation osatekijät säilyivät.
Kali Yugan nousevan kaaren alkaessa 676 Ekr., iso osa tietoa, perinteitä ja taitoja laskevalta kaarelta menetettiin. Kreikassa monumentaalisen arkkitehtuurin rakentaminen loppui. Ratsuväki korvautui maajoukoilla. Astioiden valantatyyli yksinkertaistui. Intiassa, sanskriitin käyttäminen kommunikaation menetelmänä krovautui tavallisen kansan kielellä – Palilla ja Prakritilla. Tietämys muinaisista kirjoituksista, tieteet ja taiteet olivat lähes unohtuneet. Mahdollisesti vastauksena tähän vakavaan sosiaaliseen kriisiin, joukko filosofeja ja profeettoja ilmestyi tähän aikaan, pyrkien uudelleen löytämään kadotetun viisauden ja levittämään sen tietämättömien massojen pariin. Näiden joukossa oli Buddha (623 Ekr.), Pythagoras (570 Ekr.), Zarathustra (600 Ekr.), sekä Mahavir Jain (599 Ekr.).
Ihmiset olivat niin hämmentyneitä edellisten vuosisatojen tuhoista, että he aloittivat raivokkaan yrityksen viimein dokumentoida muinaiset kirjoitukset, jotka olivat tuohon saakka välitetty puhtaasti suullisena tietona. Tässä vakavassa sosiaalisessa ja kulturaalisessa ilmapiirissä Mayat laskivat uudestaan ja uudelleenkalibroivat kalenterisysteeminsä Izapassa joskus vuoden 400 Ekr. paikkeilla. Ja muutamaa vuosisataa myöhemmin Aryabhatta ja muut pyrkivät laskemaan Kali Yugan alkua. Tämänkaltainen pyrkimys olisi ollut kaiken kaikkiaan vailla merkitystä ellei edellisten vuosisatojen kataklysmit olisi häirinneet rikkaiden suullisten perinteiden jatkumoa. Iso osa edellisen aikakauden tietoa oli kuitenkin pysyvästi menetetty. Esimerkiksi alkuperäiset Vedat koostuivat 1180 sakhasta (oksasta), joista ainoastaan 7 tai 8 (alle 1 %) on nykyisin muistissa. Tämän tuloksena on ainaostaan luonnollista odottaa, että myös niihin teksteihn, jotka viimein dokumentoitiin, ryömi lukuisia virheitä ja poistuneita kohtia. Yuga Sykliä koskevat virheelliset opetukset olivat joitakin näistä.
Tässä esitetyt Yuga Syklin aikajanat tarkasti heijastelevat niitä maailmanlaajuisia ympäristökatastrofeja, jotka tapahtuvat Yugien välisillä ylimenokausilla. Neljä avain-ylimenokautta Kulta-Ajan loppumisen jälkeen on summattu tässä:
Kuva 7. Ylimenokaudet Yugien välissä
Tämä toistuva tuhoutumisen kaavio on selvästi nähtävissä arkeologisissa rekistereissä. Jokaisen 2700 vuoden välein planeettamme kohtaa sarjan kataklysmisiä tapahtumia muutaman vuosisadan ajan, mikä tuo mukanaan kokonaisvaltaisen tai lähes kokonaisvaltaisen sivilisaation romahtamisen maailmanlaajuisesti. Jokaisessa tapauksessa huomaamme kuitenkin, että sivilisaatio starttaa uudestaan välittömästi tuhoutumisen ajan jälkeen.
Viime vuosina monet itsenäiset historioitsijat ja tutkijat ovat tajunneet, että Yuga Syklien käsite on paljon parempi kuvaamaan muinaista historiaa kuin lineaarisen kehityksen mallit, jota valtavirran historioitsijat suosivat. Egyptologi John Anthony West, kenen tärkeä työ Sphinxin päiväyksen suhteen on voittanut hänelle maailmanlaajuisen tunnustuksen, mainitsee artikkelisaan ”Harkitse Kali Yugaa” seuraavasti:
”Sitten Egyptin Vanhan Kuningaskunnan, aina viime päiviin saakka, sivilisaatio on mennyt alaspäin, ei ylöspäin; se on näin yksinkertaista. Voimme seurata tätä rappeutumisprosessia fyysisesti Egyptissä; se on kirjoitettu kiviin ja on erehtymätön. Sama tarina toistuu mytologioissa ja legendoissa käytännössä katsoen kaikkien muiden yhteiskuntien ja sivilisaatioiden parissa läpi maailman…Kehitys ei kulje suoraa linjaa pitkin primitiivisistä esi-isistä meihin vanhoihin viisaisiin tupsunukkeinemme ja massatuhoaseinemme; meidän liikenneruhkiemme ja saastuneiden meriemme, taivaiden ja maiden kanssa. On olemassa toinen, ja paljon realistisempi tapa katsoa historiaa. Platon puhui Aikakausien syklistä: Kulta, Hopea, Pronssi, ja Rauta; sykli, aaltomuoto – ei suora linja. Samanlainen ymmärrys on heijastettuna käytännössä katsoen kaikissa muinaisissa todistuksissa. Parhaiten tunnettu, ja varmastikin kaikista kehittynein näistä systeemeistä, on hindulainen, sen Yuga Sykli, mikä vastaa platonista ideaa neljästä tarkasti määritellyistä Aikakausista”.11
On selvää, että alkuperäinen Yuga Sykli pohjasi Saptarsi -kalenteriin. Se oli 12 000 vuoden mittainen, ja koostui neljästä yhtä pitkästä 2700 vuoden Yugasta, joita erotti toisistaan 300 vuoden ylimenokaudet. Kokonaisvaltainen 24 000 vuoden Yuga Sykli muodostui nousevasta ja laskevasta Yuga syklistä, mitkä seurasivat toisiaan ikuisuuteen kuten yö päivää. Viimeisen 2700 vuoden ajan olemme kehittyneet nousevan Kali Yugan läpi, ja tämä Yuga on tulossa päätökseen vuonna 2025. Yugan loppumisesta tulee vääjäämättä seuraamaan kataklysmisiä maaplaneetan muutoksia ja sivilisaation romahduksia, kuten on ominaista ylimenokausille. Dwaparayuga on perustavanlaatuisesti erilainen Kali Yugasta sen henkisissä ja aineellisissa ulottuvuuksissa, kuten voidaan nähdä muinaisista teksteistä. Näin ollen voimme ennakoida valtavia ja kauaskantavia muutoksia ympäristössämme, ja mahdollisesti kosmisessa naapurustossamme siirtyessämme tähän kehittyneen tietoisuuden aikakauteen. Nykyinen nousukausi tektonisissa aktiviteeteissa sekä kasvanut äärimmäisten sääilmiöiden määrä voi olla osoitus siitä tosiasiasta, että olemme hiljalleen astumassa epävakaiden maan muutosten aikakauteen. Meidän tulee olla tietoisia näistä isommista ajan sykleistä, jotka hallitsevat ihmissivilisaatioita, ja niistä muutoksista, jotka lymyävät horisontissa.
1 Ei välttämättä kumpiakaan näistä. -käänt. huom.
2 Graham Hancock, Underworld: The Mysterious Origins of Civilization, Three Rivers Press, s. 74
3 Mielenkiintoinen yhteys muinaiseen pohjoismaiseen perinteeseen syntyy sitä kautta, että Heimdallria kutsutaan muinaisissa teksteissä sekä ”ensimmäiseksi pyhäksi kuninkaaksi” että ”ihmiskunnan kantaisäksi”. Voiko olla, että Heimdallrin kuninkaallisessa hahmossa on kaikuja vedalaisista perinteistä? Tämä tietysti tarkoittaisi myös sitä, että muinaiset skandinaavit ja indo-eurooppalaiset ovat olleet paljon enemmän yhteyksissä toistensa kanssa kuin on oletettu. Heimdallrin on myös Rigsthulassa sanottu luoneen ihmiskunnan sosiaaliset luokat, mikä on suora viittaus nk. kolmi-funktioon, joka on ollut jokaisen perinteisen sivilisaation yhteiskunnallinen perusta. Myös keskiajalla kristinuskossa tämä kolmifunktio näkyi selkeästi (oratores, bellatores, laboratores). -käänt. huom.
4 Luigi Piccardi and Bruce Masse, Myth and Geology, Geological Society of London Special Publication 273, 2007
5 Danish Arctic research dates Ice Age, Politiken.dk, 11 Dec 2008, http://politiken.dk/newsinenglish/article611464.ece
6 http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2158054/Scientists-discover-evidence-meteorite-storm-hit-Earth-13-000-years-ago-killed-prehistoric-civilisation.html, Daily Mail, 12 June 2012
7 Geologists Link Black Sea Deluge To Farming’s Rise, New York Times, December 17, 1996 http://www.nytimes.com/1996/12/17/science/geologists-link-black-sea-deluge-to-farming-s-rise.html?pagewanted=all&src=pm
8 Graham Hancock: Underworld – The Mysterious Origins of Civilization, Three Rivers Press, s. 82-83
9 Graham Hancock: Underworld – The Mysterious Origins of Civilization, Three Rivers Press, s. 31
10 Frank J. Yurco: “End of the Late Bronze Age and Other Crisis Periods: A Volcanic Cause” in Gold of Praise: Studies on Ancient Egypt in Honor of Edward F. Wente, ed: Emily Teeter & John Larson, (SAOC 58) 1999, ss.456-458
11 John Anthony West: Consider the Kali Yuga, March 2008, http://www.grahamhancock.com/forum/WestJA2.php?p=1
Sanan Mahti 
Jätä kommentti