Hengellisestä Anarkiasta

”Anarkia on Anarkismille, mitä Vapaus on Liberalismille.”

• Ernst Jünger

Tämänkertainen artikkelini kertoo hieman ilmiöstä, joka tunnetaan hengellisen anarkian nimellä. Tällainen hengellinen näkökulma voi ilmentyä monella tapaa myös sosiaalisesti tai yhteiskunnallisesti, mutta mikä kuitenkin eroaa sanaan anarkia yleensä liitetyistä mielikuvista. Etenkään asiaa ei tule sekoittaa anarkismin kanssa, joka on usein sekulaari ideologia. Kyse ei ole siis sekasorron ja kaaoksen aatteesta sen paremmin kuin poliittisestakaan ideologiasta.

Menen sanan etymologiaan ja alkuperäiseen merkitykseen, joka löytyy kreikan kielen sanasta An-Arche, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”ilman hallintoa”. Hengellinen anarkia on hyvin lähellä alun lainauksen edesmenneen saksalaisen kirjailijan Ernst Jüngerin käsitettä ‘Anarch’; Jünger kuvaili tätä tilaa yhteiskunnallisesti tai poliittiseksi tilaksi, missä ihminen ei väitä tulevansa hyvin toimeen ilman hallintoa ja siksi vastustavan sen huonoja puolia, vaan koska ihminen tarvitsee kannattaa hallinnon hyviä puolia; kyse on siis eräänlaisesta etäisyydestä ja itsenäisyydestä etenkin maailmallista hallintoa kohtaan, jonka juurisyyt ovat siinä, että ihminen luottaa henkiseen hallintovaltaan maailmallisten sijaan.

Tiedämme historiasta useita henkisiä anarkisteja, joista ehkäpä Jeesus on yksi kuuluisimmista; se on kuitenkin historiallisen Jeesuksen ohella ja lisäksi esiintynyt useassa esoteerista polkua kulkeneessa mystikossa eräänlaisena lähtökohtaisena hengellisenä asenteena suhteessa ulkoiseen maailmaan. Tiedämme itäisen ortodoksian piiristä Dostojevskin ja Tolstoin myös esimerkkeinä; vasemman käden polun kulkijoista Rasputin lienee tunnetuin hengellinen anarkisti. Hengellinen anarkia ei useinkaan juuri perusta järjestäytyneiden uskontojen muotomenoista ja dogmatiikasta, koska ne ovat riittämättömiä hänen henkilökohtaisen yliaistillisen maailman kokemisen kanssa, joka aina ylittää kaikki muodot ja tunnustukset. Usein hänelle on kuitenkin hengelliset tekstit hyvin tärkeitä, sillä ne ovat eräänlaisia perenniaalisia suuntaviittoja kohti Polkua.

Hengellinen Anarkia on ihmisen sielullisen ja henkisen vapauden ja itsenäisyyden kannalla, ja moni individuaatio-prosessia pidemmälle edenneet ovat usein päätyneet hengellisen anarkian kannalle, koska he ovat vapautuneet kollektiivisista vaikutuksista, jotka esoterian parissa tunnetaan myös egregoren nimellä, toisin sanoen kollektiivisen ajatusmuodon tai ideologian hallintaotteeksi mahdollisesti fanaattisissa seuraajissaan ja ihmisjoukoissaan. Hengellinen anarkisti suhtautuu henkiseen maailmaan juurtuneesti, mutta omassa hermeettisessä prosessissaan aina hyvin yksilöllisesti, sillä ”sama laki härälle ja leijonalle on sortoa”.

Me kaikki tiedämme Blaken ‘Taivaan ja Helvetin avioliitto’ -teoksen ja sitä vastaavat perinteisen teologian tulkinnan gnostilaiset näennäiset inversiot sekä mystiset avioliitot vastakohtien kanssa eräänlaisina hengellisen anarkian esimerkkeinä, sisäisen alkemian tuloksena, missä ihminen on tullut ‘kokonaiseksi ja eheäksi särkyneessä’ – kuten perinteinen sanonta kuuluu, yhdistettyään ja integroituaan oman individuaationsa kautta syvän persoonallisuutensa ja yksilöllisen tajuntansa; tämä ei voi johtaa muuhun kuin ihmisen oman voiman palauttamiseen hänelle itselleen ulkopuolisilta auktoriteeteilta ja tahoilta – miltä tahansa henkiseltä tai muulta auktoriteetilta.