Esoteerinen Katsaus Kainin ja Abelin Symboliikkaan

Henkilöhahmoina ja myyttis-historiallisina olentoina ja ihmisinä Kain ja Abel ja heidän tarinansa on tuttu useimmille varsinkin läntisessä maailmassa, ja Raamatun leviämisen myötä myös muualla maailmassa. Symboliikkansa ja merkityksensä ansiosta Kainin ja Abelin symboliikka on hyvin moniulotteinen, kiehtova, ja siinä voidaan erotella pyhälle tekstille ominaisesti monta eri merkityssisältöä; vähintäänkin perinteisen hengellisen tekstin neljä eri ulottuvuutta, ja jopa enemmän. Myyttinä se toimii ajallisessa maailmassa heijastuksen tavoin, merkiten ihmiselämää itseään ja sen tapahtumia aina myytin tavoin joko enemmän tai vähemmän.

Kainin ja Abelin kuvaus on sovellettavissa esoteerisesti kaikilla ”seitsemällä avaimella”, ja sillä on niin mikro- kuin makrokosmisiakin merkityksiä, ja tarina kertoo meille eri tulkintatavoilla ajattomista ja ikuisista teemoista liittyen milloin mihinkin ihmissuhteeseen tai elämäntarinaan, ja on sillä myös yllättäviäkin symbolisia yhteyksiä myytin eri kerrostumien ja tapahtumien myötä hyvinkin ajankohtaisiin ja moderneihin teemoihin; sillä meidän sekulaari maailma ei suinkaan ole menettänyt uskonnon jalansijan murtumisen jälkeen myytin ikiaikaisesti ja aina esiintyvistä ilmennyksistä, ainoastaan nykymaailmassa sen ilmenemismuodot muuntuvat kaleidoskooppisesti silti kuitenkin, ja huolimatta myytin menettäneestä tai menettämässä olevasta kultturistamme löytyy hyvin merkittäviä yhteyksiä Kainin ja Abelin tarinan yhtäläisyyksiin ja tällä tavoin muinaiset myytit ottavat näennäisesti hengettömässä maailmassa uusia merkityksiä ja symbolisia yhteyksiään, koska myytti on aina totta ja ikuinen, ja ilmenee maailmassa ja historiassa aina.

Guénon tulkitsi Kainin ja Abelin symboliikka historiallis-kriittisestä näkökulmasta katsoen, ja yhdisti Kainin mm. teknologian ja massojen, sekulaarin tieteen, määrällisyyden ja numeron ylivaltaan, siinä missä Abel edusti perinteitä, hengellisyyttä, laadun valtaa ja esi-modernia maailmankuvaa. Ervast ja Steiner liittivät Kainin ja Abelin edistyksellisyyteen tai konservatismiin, uskontoon tai tieteeseen, ja tietenkin voimme nähdä symboliikassaan esiintyvän jopa sellainenkin moderni yhteys kuin kasvisyönti tai lihansyönti. Tietenkin se liittyy konkreettisesti myös veljes- ja sukuriitoihin, sekä Veljeyden konseptiin.

Symboliikassa esiintyvän komplementarismin paradoksaalisen luonteen mukaisesti ”hän, joka on kirottu, elää; ja hän, joka on siunattu, kuolee”, merkiten joko Kainia tai Abelia, ja tämän vuoksi siinä on nähtävissä jopa Proto-Kristuksellisia teemoja. On esitetty mm, että teemat liittyvät Jumalan armoon ja oikeudenmukaisuuteen, sillä Kain sai merkkinsä suojeluksena Jumalalta. Kain ensimmäisen kaupungin rakentajana liittää hänet urbanisaatioon, ja tällä tavoin nykyisen syklin lopussa urbanisaatio ja kaupungistuminen ”murhaa” Abelin edustaman ruralismin ja paikoilleen asettautumisen. Kainissa ja Abelissa ilmenee merkittävällä tavoin ero liikkuvan kapitaalin ja globalisaation funktioihin verrattuna paikallistalouteen ja lokalismiin.

Onpa Kainin ja Abelin myytissä nähtävissä jopa fysiologisella avaimella yhtymäkohtia ihmisruumiin symboliikkaan, jossa ajassa elävä Kain edustaa ihmisen korvia ja avaruudessa elävä Abel silmiä; sillä korvan funktio ihmisessä toimii ja etenee ajassa ja silmä näkee kaiken ikuisessa nykyhetkessä. Samalla tavoin vaeltavat nomadiset kansat eivät tehneet kuvia vaan musiikkia, joka toimii ajassa, siinä missä paikoillaan olevat kansat laativat kuvataidetta, ikoneita ja idoleita.

Tietenkin voimme verrata Kainin ja Abelin luonnetta myös nykyajan kulttuurillisiin, uskonnollisiin ja hengellisiin sekä taiteellisiin teemoihin; tarvitseeko edes mainita, että kuolettunut ja kivettynyt uskonnollinen asenne vielä pyristelee maaseuduilla, siinä missä urbaanissa maailmassa yksilöllinen hengellisyys on huomattavasti yleisempää. Aivan sama koskee myös konservatismin ja liberalismin suhdetta toisiinsa, jotka ikuista 1950 -lukua elämään halajava maaseudun eläkeväestö on yleensä konservatiivisempia, siinä missä kaupungissa tunnelma on hyvinkin vapaamielinen. Tarvitseeko moni-etnisyyden ja -kulttuurisuuden ja yhtenäiskulttuurin verrannollista suhdetta maaseudun ja kaupungin välillä edes mainita?

Symboliikan komplementarisen luonteen johdosta näissä kaikissa myytin eri kerrostumissa ja merkitysyhteyksissä on nähtävissä sekä valoisia että varjoisia puolia, ja perinteisen myytin tavoin Kain ja Abel ilmentyvät lukuisissa eri merkitysyhteyksissään ihmiskulttuurissa ikuisesti ja ajattomasti.