Dante Alighieri ja Rakkauden Uskolliset

”Jokaiselle sydämelle jota suloinen kipu liikuttaa,

ja joille nämä sanat nyt tarjotaan,

todellista tulkintaa ja ystävällistä ajatusta varten,

Olkoon tervehdys Herramme nimessä, joka on Rakkaus.”

• Dante, initiaatioruno Fedeli d’Amoreen

Dante Alighieri ei liene kaipaa paremmin esittelyjä kenellekään, ja suurin osa ihmisistä varmastikin tietää hänestä jotain – ainakin hänen teoksensa ‘Jumalallinen Näytelmä’. Useimmalle ei ole kuitenkaan tiedossa se tosiasia, että tämä teos on Danten varttuneena vihittynä kirjoittama, ja se on olennaisesti liitoksissa hänen kuulumiseensa keskiaikaiseen esoteeriseen seuraan, jonka nimi oli ‘Rakkauden Uskolliset’ (Fedeli d’Amore / Love’s Lieges), jonka piirissä harjoitettiin eroottista hengellisyyttä useammallakin tavoin. Danten teoksesta voidaan havaita monta eri ulottuvuutta ja tulkintatasoa:¹ sieltä löytyy mm. katolilaisuuden hienovaraista kritiikkiä, muinaisen hermetismin/pakanuuden ja kristillisyyden synteesiä, alkemian symboliikkaa – puhumattakaan eroottisesta symboliikasta, mikä henkilöityy Dantella Beatricen hahmossa.

Rakkaudella nähtiin muinaisessa maailmassa olevan kolme erilaista esiintymismuotoa: fyysinen, psyykkinen ja henkinen. Kaikkien näiden voitiin olevan nähdä portteja ja tapoja käsittää rakkauden ilmentymismuodot ja ne olivat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Fyysinen rakkaus nähtiin olevan ”alin” muoto ei sen vuoksi, että siinä olisi mitään pahaa tai syntistä itsessään, vaan ilmentyneen maailman ja useimmiten ainoastaan ihmisen langenneesta luonteesta johtuen. Psyykkinen rakkaus oli tätä korkeampi muoto, joka ilmeni mm. henki-rakastajina ja -oppaina; henkinen rakkaus nähtiin korkeimpana, jumalallisena Rakkautena, joka ilmeni parhaiten esoteerisessa Ekleesiassa.²

Dante oli saanut teokseensa inspiraatiota monista eri aikalaislähteistä sekä aikaisemmista perinteistä. Danten vaikutteisiin voidaan lukea ainakin mm. seuraavia hengellisiä virtauksia:

1. Alkemia / hermetismi

Hermeettinen ja alkemiallinen symboliikka on läsnä kaikkialla Danten ‘Jumalallisessa Näytelmässä’, joista selvimpänä on hänen kuvauksensa Infernosta, Purgatoriosta ja Taivaasta, jotka vastaavat alkemian kolmea perusvaihetta seuraavalla tavalla: Inferno vastaa alkemian Nigredo -vaihetta, jota on symboloitu Mustalla värillä, ja sitä kuvataan ”polttavana tulena”. Purgatorio puolestaan kuvastaa alkemian Albedo -vaihetta, joka on Valkoinen ja sitä kuvataan ”puhdistavana tulena”. Taivas vastaa puolestaan alkemian Rubedo -vaihetta, joka on Punainen ja sitä kuvataan ”Rakkauden luovana tulena”.

2. Uus-Platonismi

Dante oli saanut runsaasti vaikutteita myös Uus-Platonismista, sillä viimeistään Platonista lähtien oli eroottista rakkautta kuvattu mahdollisena polkuna jumaluuteen (löytyy Platonilta etenkin kirjoituksista Symposium & Phaedrus). Tämä muinainen pakanallinen näkemys tuli integroitua kristilliseen kehykseen viimeistään Augustinuksen toimesta, ja muiden muassa myös Bonaventura oli käsitellyt aihetta teoksessaan ‘Sielun Matka Jumalaan’. Onkin varsin todennäköistä, että Dante oli saanut vaikutteita kaikilta näiltä kolmelta.

3. Arabialainen mystinen runous

Danten vaikutteista yksi merkittävimmistä oli muinainen arabialainen mystinen runous; ‘Rakkauden Uskollisiin’ hyväksytyksi tulemiseen vaadittiin jokaiselta initiatorisen runon kirjoittamista tietyn kaavan ja mitan mukaan, jota voidaan verrata mm. kalevalaiseen runomittaan tai japanilaisiin haikuihin. On hyvin tunnettua, että moni muinainen arabialainen mystikko koki kohtalonaan teloituksen kuvattuaan runoissaan kerettiläisiä aiheita [oikeaoppisen Islamin kannalta]; tunnetuin näistä lienee Al-Hallaj (857-922); ortodoksisen Islamin mukaan rajallinen olento ei voi rakastaa ääretöntä Jumalaa. Mystikot kuitenkin kokivat, että tätä voidaan lähestyä hänen ilmentymismuotojensa kautta, mikä oli kirjanoppineiden ja imaamien kannalta mitä vaarallisinta ja haitallisinta vääräoppisuutta. Jumalallinen ekstaasi tuli tuomituksi harhaoppisuudeksi ja moraalin rappioksi.

4. Trubaduurit ja Hovirakkaus

Trubaduurit ja nk. hovirakkaus olivat merkittäviä tekijöitä ja vaikuttajia Danten ajattelussa. Hovirakkaus oli eräänlaista platonismia, jossa pyrittiin polaaristen olentojen ts. miehen ja naisen keskinäiseen harmoniseen vuorovaikutukseen, ja myös tässä ilmiössä fyysinen nainen symboloi miehelle jumalallista viisautta; Danten Beatrice on mahdollisesti syntynyt mm. tämän inspiraation vaikutuksena. On sivumennen sanoen huomattavaa, että noitavainojen aika Euroopassa alkoi hovirakkauden käsitteen kuihtumisen myötä; johtiko miehinen vallanhalu ja paranoia ”voimakkaita naisia” kohtaan polttorovioihin? Samalla tavoin myös keskiaikainen ritarillinen etiikka tuli tuhoutuneeksi ja sitä seurasi tulevina vuosisatoina kylmäkiskoinen teollinen lahtaaminen.

5. Esoteerinen kristinusko / Kataarilaisuus

Kataarit olivat keskiaikaisia kerettiläisiä, jotka kokivat viimein varsin karun kohtalon katolilaisen kirkon käsissä, mikä ei ole varsinaisesti mikään ihme, sillä he kutsuivat omaa temppeliään ja uskoaan ‘Rakkauden Kirkoksi’ ja asettivat sen vastatusten Rooman kirkon kanssa, mennen niinkin pitkälle kuin kutsuen katolista kirkkoa ”Rakkauden Antiteesiksi” (ROMA = AMOR). Kataarilaisuus oli hyvin suosittua – usein salaisesti – Ranskan ja Etelä-Euroopan hoveissa ja on hyvin todennäköistä, että Dante sai ajatteluunsa vaikutteita myös heiltä jonkin verran – vähintäänkin kritiikissään kirkkoa ja paavia kohtaan. Dante asettaa mm. helvetin piireihin mielistelijöitä ym., jotka kuvaavat koko politisoitunutta teerenpeliä, mitä kirkko harjoitti sementoidessaan maallista valtaansa ja tuhotessaan tieltään muut näkemykset harhaoppisina. Dostojevski ei välttämättä ollut niin kovin väärässä Suur-Inkvisiittorissaan, joka oli hänen jonkinlainen painajaisensa katolisen kirkon takana vaikuttavista voimista, jotka ”olivat niin kovin hyötyneet tästä Kristus-myytistä”.

6. Temppeliherrat

Temppeliherrojen vaikutusta Danteen ei voida sivuuttaa ja pitää sitä pelkkänä sattumana, sillä Dante tekee Clairvauxin Bernardista suoranaisen viimeisen oppaansa. Bernard oli puolestaan Temppeliherrojen pääasiallinen hengellinen auktoriteetti, joka mm. valmisteli teoksen ‘La Vita Militia’ suoranaiseksi ristiretkien puolustamiseksi ja vakuutti sillä myös Paavin ristiretkien oikeutuksesta ja pyhyydestä.³ Ristiretkissä voimme nähdä jonkinlaisen atavistisen pakanallisen soturihengen esiinnousun, joka oli kristinuskon sävyttämä.⁴ Temppeliherrojen karun kohtalon Paavin ja Ranskan kuninkaan käsissä tietää jokainen historiaan perehtynyt, ja kysehän oli pitkälti valtakamppailusta sekä mistäpä muustakaan kuin rahasta; Ranskan kuningas oli niin velkaantunut Temppeliherroille, että päätti alkaa juonittelemaan Paavin kanssa heidän päänmenokseen ja sai lopulta tuhottua heidät tekaistujen syytteiden nojalla.

* * * * *

Beatrice ja Naishahmot

Mutta entä sitten Danten naishahmot? On sanottu, että ”Dante ei koskaan hymyillyt”. Tämän on epäilty johtuvan joko siitä, että hän oli nähnyt helvetin tai palannut takaisin taivaasta. Yksi mahdollinen vaihtoehto voi olla myös se, että Dante ei saanut Beatricea omakseen vaan menetti hänet.

René Guénon kirjoittaa seuraavalla tavalla Beatricesta ja muista ‘Rakkauden Uskollisiin’ kuuluneiden runoilijoiden ja vihittyjen naishahmoista: ”’Rakkauden Uskollisiin’ kuuluneiden runoilijoiden ylistämät eri ‘naiset’ aina Dantesta Guido Cavalcanteen ja heidän aikalaisiinsa Boccacioon⁵ ja Petrarchiin saakka, eivät ole naisia, jotka todellisesti olisivat eläneet maan päällä, vaan ovat kaikki eri nimillä kuvattuina yksi ja sama ‘Lady’, joka edustaa ylimaailmallista Älyä tai Jumalallista Viisautta.”⁶

Näin ollen on selvää, että Beatrice on symbolinen kuvaus ideaalisesta naisesta, joka on miehen eräänlainen polaarinen komplementti ja täydentää ihmisen kokonaiseksi. Voimme hyvin verrata tätä perinnettä myös suomalais-kansalliseen myyttiin Ilmarisesta ja Pohjanneidosta tai Odinin vaimoon Freyaan⁷ – ja löytyypä tämä ‘valkoisen naisen’ pelastaminen ja/tai avioliitto tai yhtyminen hänen kanssaan monista muistakin maailman perinteistä; ehkäpä myös jollain tapaa – alkeellisessa muodossaan – tähän teemaan niinkin kaukaiselta tuntuvasta asiasta kuin barbaarisen fiktio-hahmon Conan Barbaarin seikkailuista, jonka teemoissa usein toistuu ”neitsyen pelastamisen” käsite.

Rakkaus kaikissa muodoissaan on kuitenkin lopulta alkuoperäisen kosmisen yhtymisen toistumista ja uusimista ajassa ja paikassa näennäisten vastakohtien kautta; jokainen kosketuksemme toisen poolin kanssa on suoranainen maaginen akti itse Luonnon Suuren Äidin kanssa, sillä luodun maailman luonne on elektris-eroottinen olemukseltaan. Kuten Platon tai Alku-Kristityt sanoisivat, ihminen kaipaa alkuperäistä koko-naista tilaansa eikä tämän ole hyvä olla yksin; eheytymistä ja harmoniaa polaaristen komponenttien välillä, miehen naiseuden ja naisen miehuuden yhtymistä sekä Ykseyden ja Rakkauden saavuttamista yhteisellä pyhällä ponnistuksella, jossa koko ihmisyys kehittyy kohti täydellisyyttä.

1 Perinteisiä kirjoituksia voidaan tulkita ainakin seuraavin tavoin: 1) kirjaimellinen, 2) typologinen, 3) moraalinen ja 4) anagoginen. Nämä ovat yhtä kuin 1) menneisyys, 2) menneisyyden vaikutus nykyisyyteen, 3) nykyisyys, ja 4) tulevaisuutta koskeva.

2 ”Lihallinen rakkaus on liitoksissa eetteriruumiiseen (vegetatiivinen sielu) ja psyykkinen rakkaus astraaliseen kehoon (eläinsielu). Langenneen maailman tilassa nämä kaksi ovat demonisten voimien vaikutuksen alla, jotka ovat joko välinpitämättömiä tai suoranaisesti vastustajia ihmisen [mahdolliselle] saavutukselle. Eetteriruumis luo kuvia astraaliseen kehoon tai astraalinen keho voi olla niin kovin tunteen valloittama ettei se osaa etsiä mitään korkeampaa. Tässä on vihje alkemialliseen muodonmuutokseen: eetterikeho ja astraalikeho tulee puhdistaa. Eeva symboloi langennutta astaaliruumista, joten näin ollen Lankeemuksen vastakohta on Maria. Päämäärä näin ollen on kaoottisen sielun transmutaatio Jumalallisen Sanan puhtaaksi peiliksi.” – Cologero Salvo

3 Ks. René Guénon: Insights into Christian Esoterism & The Esoterism of Dante. (Sophia Perennis et Universalis.)

4 Ks. Julius Evola: Mysteries of the Grail. (Inner Traditions.)

5 ”Aina aikaisemmasta nuoruudestani lähtien nykyiseen aikaan saakka olen ollut liekeissä mitä ylevöityneemmän ja jalon rakkauden kanssa. Rakkauteni oli äärimmäisen hankalaa kantaa: ei ollenkaan naiseni julmuuden tähden vaan pikemminkin sen vuoksi, että tuo mielessäni kytevä, ylitsekäyvä intohimo jota ruokki hillitsemätön himoni, joka sai minut usein tuntemaan enemmän kipua kuin olisi ollut tarpeen.” – Giovanni Boccaccio, Decameron

6 René Guénon, Insights into Christian Esoterism. Sophia Perennis et Universalis, 2005.

7 Freya tarkoittaa suoraan käännettynä yksinkertaisesti ‘Lady’.